huikea uni

Muutama päivä sitten ajelimme taas Kirkkoherran kanssa pitämään nuotioiltaa pitäjän pikkuteitä pitkin. Kirkkoherra jutusteli minulle kylien tarinoita ja asukkaita. Erään ison talon kohdalla hän intoutui muistelemaan talossa ennen hallinnutta rouvaa.
Rouva oli ollut jo hieman iäkkäämpi, vakaumuksellinen körttiläinen. Joka ilta hän oli lämmittänyt saunan, ja joka ikinen kerta, kun taloon oli mennyt vierailulle, oli tuvan pöytään [...]

Ihmisen ikä tuoksuu: ajattele vauvaa, murrosikäistä poikaa, imettävää äitiä,
vanhaa miestä. Sukupuoli tuoksuu myös. Tuoksuista tavoittaa niin rakkaan
kuin kuvottavan, hajuaistin sanotaan olevan ihmisen vahvin muistiaisti.
(Opettajani Irene Pakkanen)
Pyöräiltiin illaksi kylään erään supisuomalaisen ystävän ja tämän tuoreen aviomiehen luokse. Tortillojen ja nougatjäätelön välissä puhe luiskahteli englannin kaltevalla pinnalla: länsiafrikkalainen sulhanen puhui Annan kanssa hurmaavaa ranskaa, mutta yhteinen [...]

Juhannuksesta tuli jotakuinkin… supisuomalainen.
Perjantaina töistä päästessäni kello oli yhdeksän. Ajelin henkarit takapenkillä ikkunaan hakaten takaisin kaupunkiin, Panin luona vahvistin itseäni ruisleivällä ja pujottauduin pellavahameeseen. Autossa Säynätsaloon palelin vielä vähän luissa ja ytimissä, mutta Juurikkasaaressa autosta noustessa taivaan värit ja monella vastarannalla hämärästä leiskuvat kokot puhalsivat vilun pois.
Missään muualla ei taivas ole niin kaunis kuin Suomessa [...]

Vastustamatonta.
Minulla on edessäni vuonna 1958 painettu Otavan Ongelmakirja. Puolesta välistä opusta löytyy tietokilpailukysymyksiä, heti tulitikkuarvoitusten ja piirustusongelmien välistä.
Kohdassa 281. Sanasekulia kysytään muun muassa Mikä on “kaara”? tai Mitä on “antabus”? sekä Sano suomalainen vastine sanalle “televisio”. (?!? Näköradio…?)
Eniten olin silti revitä tähän:
Mikä on “beibi”?
Illan juhannusnuotioiltaan aioin koostaa kysymyksiä tästäkin ikiaikaisesta, nostalgian kuorruttamasta opuksesta. [...]

helle valuu viemäriin. sataa niin, että maailma kohisee. tähysin äsken verhojen raosta, mikä kadulla pitää niin kovaa ääntä. vesi, pystysuora suhiseva seinämä.
äsken myös jouduin kesän ensimmäistä kertaa sateeseen. hyvä - sateessa läpimäräksi itsensä juokseminen on elämyksellistä, mutta en tule koskaan harrastaneeksi sitä vapaasta tahdostani. sateeseen täytyy joutua.
juostiin Virpin kanssa Rantaraitilta ylös Vaasankadulle, naurettiin lätäköissä, liikennevaloja [...]

Hoksasin vähän aikaa sitten jotain:
Papit ja toimittajat liippaavat toisiaan aika läheltä.
Hieman itsekriittisen tuntuman mukaan kumpaankin hommaan päätyy herkästi ihmisiä, joilla on sisäsyntyinen oman tärkeyden tuntu. Ja se toimii: sekä pappi että toimittaja sähköistävät ilman ympärillään.
Kuvitellaanpa vaikka suhteellisen rento kahvinjuontihetki, ristiäiset tai kokkarit. Kun paikalle tulee pappi tai toimittaja, ihmiset tulevat äkkiä kiusaantuneen tietoisiksi itsestään. Aivan [...]

ihmisen persoona fakkiutuu noin parikymppisenä.
(Rami Autio, joka siteerasi viisaita.)
näin ajattelin siitä 260106:
meistä tulee historiamme luomuksia. se minulle siis on tapahtumassa. (aikuistumiseksi tai jonkinlaiseksi tyyntymiseksi ymmärrän sen.) omituista: minusta tulee selvärajaisempi, jään ja tulen siksi, mikä olen. ja samalla minulta itseltäni tuntuu hukkuvan käsitys siitä, mitä minä olen. ennen tunsin tietäväni, tai päätin tietää. enää en [...]

Aamun ensimmäisiä ajatuksia oli juuriavatusta ikkunasta sisään pujahtava lokin kirkuna.
Tuo tuntuu jollain tavalla niin hyvältä totesin nilkat vielä unessa
voi kuvitella olevansa melkein meren rannalla.

Hetkeksi ennen täyttä heräämistä, kun aurinko läikkyi valkoiselle katolle verhon lomasta, tuli olo, kuin olisi ollut jossain muualla. Herännyt jossain toisaalla valkokattoisessa huoneessa, kun ulkona on ikiaikaisia auringonpaahtamia katukiviä, kapeita kujia, helteessä [...]

Päätin jättää tentin väliin.
APLODEJA! APLODEJA! NAINEN TEKI VIHDOIN OIKEAN PÄÄTÖKSEN!
Alkuviikosta näin taas juna-unia, joissa juoksin samoilla betonisilla rautatieasemilla loputtomia rullaportaita pitkin kuin joka kerta stressissä viime vuosien aikana (kirjoituksista se alkoi), jahtasin taas junaa, joka lähtee aina eri laiturilta aina eri aikaan.
Näissä unissa taisin vielä juosta alba jaloissani viipottaen. Kornia (?).
Se ja erinäiset minua pitkin [...]

Aamulla kello 7:30 refleksini toimivat salamannopeasti. Heräsin kännykän räminään yöpöytää vasten ja ennenkuin mieli heräsi, olin jo kompastellut patjalta ylös läimäisemään föönin kiinni. Pää takaisin tyynyyn, toive, että maailma katoaisi hetkeksi.
Mutta ei. 7:40 upotin jo päätä lavuaariin. Hiukset shampooseen, niskat kipeiksi.
Pan kömpi ylös kolistelemaan kahvipurkkia. Minä nojasin kylppärin ovenkarmiin hiukset sekaisin vettä tippuen ja totesin [...]