huikea uni

I’ve never felt so calm and warm
the shadows were so smoothly drawn
a spirit, silent peace
the moon covered my lonesome disease
my lonesome disease
If I could save the strenght of my Sunday
for the rest of my week
I wouldn’t need words anymore
silence
would be enough for me
Now no-one is weak or too proud
now I don’t have to speak aloud
and [...]

Alkutalvi on klaustrofobian aikaa.
Taivaan ikävän tajuaa kunnolla vasta, kun pilvet hellittävät. Ahtaanpaikankammo raukeaa hetkeksi, vähän kuin salvat helähtäisivät auki rintakehän ympäriltä. Palakin selkeää taivasta riittää, ja yhtäkkiä on niin kuulas olo, niin kuulas.
Sitä ei yleensä edes ymmärrä, miten paljon pilvet painavat. Henkisesti.
Aamusta iltaan on samaa hämärää - tosin ilta vaihtuu pimeäksi jo kello puoli neljä.
*
Olen [...]

Ajantaju on tänä aamuna tehnyt voltteja.
Herään säännöllisesti joka aamuyö kello viisi. Herätessä ei enää tarvitse edes katsoa kelloa; aavistan viisarien osoittavan taas kaakkoon, ja nopea vilkaisu aikarautaan vain vahvistaa tämän tuskallisen aavistuksen.
Tämä aamu oli sinänsä erilainen, että heräsin jo neljältä. Sen jälkeen heräsin viideltä, vähän vaille kuusi, kahdesti ennen seitsemää ja lopulta hieman ennen kahdeksaa. [...]

Jos kivi hioo kiveä
ja rauta rautaa
onko tarkoitus että
lopulta kuluu olemattomaksi
?

Kirjoitin eilen parhaan lehtitekstin pätkäni pitkään aikaan.
Lapsena koko päivän virikkeeksi riitti peltipurkki. Jos lisäksi sattui saamaan käsiinsä sakset, meni samassa puuhassa seuraavakin päivä. Veljeni väsäsi Turtles -varusteet siitä mitä varastosta sattui käsiinsä löytämään. Me tytöt leikimme nätimpiä leikkejä rivitalon takapihalla: keitimme voikukista soppaa ja heijasimme nukkeja. Riemu oli suunnaton, jos saimme jonkun pojista mukaan [...]

Kun ihminen yrittää mahdollisimman tarkasti sanoilla kertoa toiselle ihmiselle sen mitä hän tuntee ja mikä on hänelle totta, se on mielestäni korkein kommunikaation muoto. Sanojenkin välityksellä voimme päästä niin lähelle toisiamme, että aistimme toistemme toiveet, pelot, uskomukset, rakkauden. Kun sanat muuttuvat tuntemuksiksi, se on kirjallisuutta. Tätä vuorovaikutusta minä haluan olla edistämässä, niin lukijana kuin kirjailijanakin. [...]

Olen taas miettinyt sitä, mitä tästä elämästä mahtaa tulla.
Tuntuu, että moni ihminen tässä ympärillä on jotakuinkin… kalkkiviivoilla. Tunnen noin yhden käden sormien verran ihmisiä, joiden gradu on siinä kriittisessä ja kivuliaassa vaiheessa, jonka jälkeen se todennäköisesti vierii omalla painollaan tutkintotodistukseen saakka. Veljeni valmistui ja odottelee omaa paperiaan Tampereelta. Ruth miettii, jättäisikö koulut ensi kevääseen ja [...]

Today it’s coffee coffee coffee
no rain - it’s just some snow the trees shake down
we eat in silence, I know it doesn’t bother you
but you might be bothered thinking whether it bothers me
but don’t worry
for I love your silences.
We’ve talked so much anyway so we don’t need to keep anything up.
I’m restless thinking about [...]

Kävelimme tänään järvenlahden ympäri. Aurinko valui maiseman päälle kuin paksu kultainen neste, hidas ja raukea. Samanlaisena kuin helmikuun sunnuntaipäivinä, jolloin täytyy vain hengittää päivän läpi.
Järvenpinta oli ohuessa jäässä. Sileässä ja lumettomassa, joka heijasti viiston valon kuin peili, sillalta katsoessa näytti ohuelta mustalta lasilta. Pettävää pettävämmältä. Lahden auetessa järvenseläksi oli vesi vielä auki, jää pitsinen liehuke [...]

Omituista, miten montaa sorttia itkua on.
Viime lauantaina havahduin lumisateeseen imuroidessani lattialta kaikkialle levinneitä pieniä lasihelmiä, kuten varmaan puoli Suomea. Käärin itseni villaan ja kävelin punaisen sateenvarjon alla kuoroharjoituksiin, istuin puolitoista tuntia penkissä ajatus puoliksi läsnä, kahdeltatoista kävelin takaisin kotiin punaisen sateenvarjon alla. Sulloin loput, irrallaan ajelehtivat, kaikkialle levinneet tarpeelliset tavarat pikkurinkkaan ja yritin kävellä punaisen [...]