huikea uni

Ajatus
tänään iltapäivällä
varttia vaille kolme
kirkkopuistossa:
En minä tyhjene, kun ihmiset lähtevät.
Minä täytyn, koska he ovat.
Ikkunan takana päivä sammuu parhaillaan ohuen siniseksi. Vastapäisen talon ikkunoissa, sälekaihdinten takana näkyy sittenkin keltaisia valoja. Katulamput räpsähtivät päälle, värisevät vaaleanpunaisina ja särisevät valoa. Minussa on jokin osa hyvin hiljaa. Istuu keskellä minua, kasvot kohti taivasta ja on hiljaa. Ihmettelee.
Sellainen hiljaisuus on hyvää [...]

“Minua ei kiinnosta, mitä teet elääksesi. Haluan tietää, mitä kaipaat ja uskallatko unelmoida täyttäväsi sydämesi kaipuun.
Minua ei kiinnosta, kuinka vanha olet. Haluan tietää, uskallatko tehdä itsestäsi naurettavan rakkauden, unelmiesi ja elämän seikkailun tähden.
Minua ei kiinnosta, mitkä planeetat ovat neliössä kuuhusi. Haluan tietää, oletko koskettanut surusi sisintä, oletko avautunut elämän pettymysten takia vai oletko käpristynyt ja [...]

“Tavallinen ja paikoilleen asettunut saa minut pois tolaltani ja tasapainosta”.
Löysin taas vanhan paperin. Noin olen kirjoittanut 28.11.2006.
Olen aamupäivän puurtanut vastinetta Antti Eskolan mielipidekirjoitukselle Hesarissa (24.11.), jossa Eskola pamauttaa uskontunnustuksen olevan moraalisesti epäilyttävä osa jumalanpalvelusta. Aseenani minulla on ollut systemaattinen analyysi.
On mielenkiintoista pureutua jonkun mielipiteisiin systemaattisen analyysin kautta. Tieteellisen faktatekstiin (tai “fakta”, kun ikuinen skeptikko minussa [...]

Tulin taas takaisin Vaasankadulle. Peikonlehti oli poissa ollessani lähes saanut uuden lehden auki. Tuossa se kurottaa kohti ikkunan takana olevaa harmautta vielä vienosti itsensä ympärille kääntyneenä, kuultava vihreä spiraali jonka sisälle olisi hauskaa pujahtaa, jos sattuisi olemaan hyönteinen.
Tämän ajatuksen ajattelin haluavani kirjoittaa tänne ylös, kun istuin junassa läpi kieppuvan valkoisen ja tempoilin unen ja valveen [...]

Annoin sinulle höyhenen
ja sinä sanoit sitä siiveksi
Annoin sinulle murusen
ja sinä sanoit sitä leiväksi
Annoin sinulle tilkkasen
ja sinä sanoit sitä mereksi
Niin paljon sinä
minulle annoit:
Meren, siivet, leivän
Mitähän olisin saanut
jos olisin uskaltanut
antaa vähän enemmän?
(Tabermann)
Istuin tänään Ruthin kanssa kahvila Runossa Tampereen tuomiokirkon kupeessa. Yläkerran hauskasti joustavissa nojatuoleissa, syvän punaisen katon alla, pienen keikkuvan pöydän ääressä. Parven laidalle oli koottu lauma [...]

Aamun juuri mieleen puikahtanut ajatus, jota tekisi mieli jatkaa enemmänkin (ärsyttävät luennot! On jo melkein kiire.):
Kuinka äärettömän outo ilmaus onkaan sanapari seksuaalinen väärinkäyttö.
Luen feministiteologisia opuksia proseminaaria varten, ja niissä sana “väärinkäyttö” on tullut useammankin kerran vastaan. Jäin puolihuolimattomasti pureksimaan sanaa. Väärinkäyttö. Siis mitä tahansa jonkin käyttämistä johonkin, mihin sitä ei ole tarkoitettu.
Sitten synapsit päässäni yhtyivät [...]

Eksyin vanhoihin papereihini.
Olen vuositolkulla pitänyt päiväkirjaa hajanaisiin paperinpalasiin, vihkojen sivuille, irti repäistyihin sivuihin, kuittien kääntöpuolille, marginaaleihin, satunnaisiin tiedostoihin. Päiväkirjaa on siis paljon, mutta se on aivan hajallaan. Kun ajatus on muodostunut mieleeni, olen purkanut sen saman tien ulos. Juuri siihen, mitä on ollut käsillä.
Viehättävää siinä on se, että vastaan tulee tuon tuostakin jotain mennyttä, josta [...]

miten lähellä toisiaan ovat ilo ja kipu
vain ohuen viillon päässä toisistaan
herkän hermosäikeen,
avoimena aukeavan ihon
miten kiinni toisiinsa ovat kasvaneet ilo ja kipu
ilman toista ei ole toista
toinen sydämen ulkoseinällä, toinen sydämen sisällä
aivan solmussa keskenään

tahdon tempautua kumpaankin
sotkeutua niiden hermostoihin
takertua niiden säikeisiin
juuttua iäksi kiinni
*
Minä palan. Hyvästä valosta. En ymmärrä, mutta valo tuli.