huikea uni

Suuntaviittana rinnassani
pyörähtää sydämen sakara
// Risto Rasa (ote) 
 
Olen istunut eilisiltana ja tänä aamuna baarijakkaralla puuverstaassa ja seurannut, miten puu muuttuu käsissä. Toisen tarkkaavaista ilmettä sen tarkastellessa lohkesiko puu poratessa, kulmien kurtistumista kun se tunnustele puuta sormenpäillään, nopeita käännöksiä poimimaan taas hyllystä uuden poranterän.
Antanut katseeni kiertää hyllyjä. Tavaranpaljoutta. Meisseleiden, talttojen, ruuvipuristimien ja loputtoman purkkien rivistön seassa vaeltaa [...]

(…sen näkee päällepäin. Ihmisillä on junassa ohikulkiessaan tietävä hymy. Ja minä hymyilen takaisin: kyllä, tämä on minun.)
*
USKOKAA IHMISET RAKKAUTEEN.
Älkää koskaan koskaan luovuttako siitä. Älkää mistään hinnasta, mistään pettymyksestä, mistään katkeruudesta päästäkö irti siitä.
Tämä oli kirjoitettava ensimmäiseksi ja suurin kirjaimin, sillä se on se ainoa ja suurin asia jonka haluan sanoa. Rakkaus on. Se vain yksiselitteisesti [...]

Elämässä tulee vastaan viehättäviä yksityiskohtia.
Kaksi työhaalareihin sonnustautunutta kaapin kokoista korstoa jokin aika sitten pienessä punaisessa Minissä Vaasankadun yläpäässä,
viisi potkulautailijaa jonossa Kuoringantien varressa tänään punaisine menopeleineen,
kirkassilmäiset vanhatrouvat junabussissa Vihtarin kohdalla kertomassa siitä, miten kauan sitten lähdettiin Kannakselta evakkoon: sillä yhdelläkin naisella oli puolivuotias lapsi, 39 astetta pakkasta, sen rouvan takki jäätyi hevoskärryjen lautaan selästä kiinni mutta [...]

Näinä päivinä olen
opetellut olemaan vuoteessa niin pitkään kuin päätän (yhdeksään, kahdeksaan)
ostanut postikortteja puolituntemattomille ihmisille, joiden osoitetta en tiedä
juonut muutamia lasillisia viiniä seurassa, jossa se on yllättävää
etsinyt uusia teitä metsien läpi
katsellut kriittisellä silmällä esineitäni
herännyt muutamina aamuina vuotaen jotain virkeyttä jota kaipasin jo
kutsunut vastaantulijoita kylään
miettinyt ketä vielä voisin kutsua
ajatellut kesää ja
ajatellut irtonaisuutta
antanut itselleni luvan olla aikaansaamaton
kokenut hämmentävän [...]

had a day with some time to stare at the ceiling
had some time to stare at the things in my head
the ones I hear buzzing in the night
had a day with some hours that bass by
without sticking on
and funny how happy you can be when you
grasp that odd sense of being not attached
had some time [...]

- No sitten se on niinkuin mun äiti aina sanoo, et se tulee niinku roska silmään sitte ku tulee.
// Manna rakkaudesta noin kello 13:35 Jyväskylän Vero Modan sovitustilassa

Kävin aamulla lääkärissä.
Syyksi riitti se, että viimeinkin väsyin (heh) koko kevään jatkuneeseen ohuen harsomaiseen uneeni, joka pätkii vuoron perään joko alku- tai loppupäästä ja parhaina öinä molemmista. Sikäli kun itsekuri tai tiukka mentaalinen harjoittelu aamuöisin ei ole ratkaissut ongelmaa, ajattelin keskustella asiasta opiskelijan parhaan ystävän eli YTHS:n kanssa.
En olekaan ennen istunut kuuntelemassa, kun lääkäri kertoo [...]

“I can’t explain why, I just know. Do you remember the first question I ever asked you?”“Yes, you asked me if I knew what being mad meant?”
“Exactly. This time I’m not going to tell you a story. Madness is the inability to communicate your ideas. It’s as if you were in a foreign country, able [...]

Hillittömän hyvä tunne:
Nukuin viime yönä noin kymmenen tuntia.
!!!
Iltakuudelta olin ihan valmista tavaraa. Nuokuin kyljelläni lattiamatolla ja seilasin jossain tiedostamisen ja tiedottomuuden välimaastossa. Seitsemältä päätin, että aika on kypsä, ja linnottauduin peiton alle Coelhon Veronika decides to dien kanssa. Päätin, että nukun vaikka väkisin,
vaikka minun pitäisi tainnuttaa itseni väkivalloin, aioin nukkua pitkään ja hartaasti.
Joskus yhdeksän aikaan [...]

…ja ettei tämä päivä pelkistyisi vain tähän horteessa kelluvaan mielialaani, sanottakoon että
se että elämä tuntuu tekevän ihmeitä silloin kun niitä vähiten odottaa
on yksi niitä asioita jotka pitäisi listata luonnonlaeiksi
tosin mitään kovin luonnollista siinä ei ole
mutta yhtäkaikki tuntuu että jokin sinnikkään sokea minussa alkaa nähdä.
Näkemättäkään en voi olla, tämä kaikki on aivan liian… Näkyvillä.
En ymmärrä,
mutta ei [...]