huikea uni

Note to self: alan ymmärtää Tove Janssonia. Sitä, että joku haluaa asua luodolla, johon jokainen mullanripe on kannettava itse.
*
Istun pitkästä aikaa tietokoneen ääressä. Sormia on vaikea tanssittaa näppäimistöllä, on kuin nivelet eivät liikkuisi tarpeeksi nopeasti, sormet tuntuvat kankeilta, sormenpäät ovat unohtaneet, miten oikeita näppäimiä hapuillaan.
Lohdullista. Maailmassa on sittenkin vielä toivoa - tietoyhteiskunnasta pääsee ainakin hetkittäin [...]

Kaksi viime aikojen kirkkainta ajatusta. Toinen on peräisin Pasi Lampisen valokuvasta rippikoulun iltahartaudessa, toinen eilisillan elokuvasta.
*
“You have to live sphericly, to many directions. Never lose your childish enthusiasm and things will come your way.”
// Fellinin elämänohjeita siteeraava Katherine Under the Tuscan Sunissa
*

“Everyone is handicapped in some way, but no-one is disabled in everything.”
// Seinään maalattu [...]

(syvän huokauksen ääni)
Joensuu.
Painelin juuri maissinpalasia läpi varrastikuista. Sormet tuoksuvat sipulilta ja mustalta pippurilta, iho tuoksuu vielä auringolta suihkunkin jälkeen ja hiukset ovat sekaisin nurmikolla makaamisesta.
Tulin eilen illalla kuumetokkuraisena Joensuuhun. Alkumatkan junassa puuskutin ja huokailin pikajunan syvällä penkillä, suljin silmiä auringolta ja nojauduin niin alas tuolissa kuin saatoin. Viereisellä penkillä istuvat naiset katsoivat minua toisinaan ehkä [...]

Kun tänä aamuna vedin verhot ikkunan edestä, repi aurinko pilviin reikiä. Nyt se kutittaa kosteaa nurmikkoa vaalealla vihreällä puiden välissä. Kaunista. Vaahterat ovat vanhoja ja vääräsäärisiä, koivuja on talon kupeessa kokonainen ohuiden valkoisten varsien viidakko.
Perjantai. Olemme taas puolessavälissä. Aika ei vain juokse, se ryntää.
Olen nauttinut. Eilen iltapalaverissa pohdin sitä kuinka täällä on jotenkin hyvä olo. [...]