huikea uni

and then on some days you just lose yourself
sneaking between the shelves in the library
excuse me have you seen this girl
people seem to look at you but they actually look trough
I seem to look at people but they don’t stay in one place
I’d like to walk up and tap them on the shoulder:
excuse me have [...]

Syksy puskee läpi väkisin. Juoksin eilisiltana Tuomiojärven rantaa kun maa oli sekaisin lehdistä ja rantaviivan tuntumassa sellainen paksu hämärä, johon tekee mieli unohtua. Hetkittäin ilmaa leikkasi sikeä haju, hajoavan maan ja siihen liukenevien lehtien tuoksu - kaikki mätänee, pehmenee, muuttuu huokoiseksi ja vajoaa multaan. Nukahtaa.
*
Kirkkaimmat ajatusten tiivistymät pujahtavat mieleeni toistuvasti englanninkielisinä. En tiedä miksi, mutta [...]

Tänään ei enää sada (tai vielä). On vaikea ymmärtää, mistä se kaikki sade tulee - miten se jaksoi sataa eilisenkin niin, että sade oli loputonta steppausta peltikatolla, aamusta iltaan, raskasta painavaa.
Aloitin eilisaamun lukemalla Zadie Smithin On Beautyä ja askartelemalla itselleni nappikorviksen Hesarin säätiedotussivusta. Nyt napissa lukee on säätiedotusaurinko ja teksti “Dakar + 28“. Aurinko on [...]

Hiljainen talo, joka hurisee. Aamulla isä ja äiti lähtivät ohueen tihkusateeseen, niin hienoon, että se oli vain harso katujen yllä. Minä jäin nojatuoliin liu’uttamaan villalankaa sormien välissä.
Istuin siinä pitkään, en laittanut edes jazzia soimaan. Sade sihisteli sukkasillaan pitkin peltikattoa ja minä kuuntelin talon hurinaa ja metallin kilinää puikoista. Tuijotin erivärisiä lankoja ja hyrisin tyytyväisyydestä. Alkuvoimainen [...]

Kaupunkitutkija Taina Rajanti valottaa asiaa, joka monen nuoren talonvaltaajankin mielestä maailmassa on pielessä: yhteiskunta pakottaa ihmisen omistamaan, kun hänet pakotetaan ostamaan asunto. Rajanti käyttää esimerkkinä itseään: monilapsisen perheen oli ostettava asunto, sillä tarpeeksi isoja vuokra-asuntoja ei ollut tarjolla.
“Jokaisen pitää asua. Koko elämälle annetaan tavaramuoto, kun asumisesta on tehty tavara, jota ostetaan rahalla”, Rajanti erittelee.
Ja filosofisemmin: [...]

Toissailtana seisoin eteisessä äitini hääpuvussa ja katsoin peiliin. Kangas oli silkkistä puuvillaa ja norsunluun väristä, nappirivi sileä miehustassa, olkapäät eivät edes kiristäneet.
Samaa pukua katselin lapsena kauan siitä suuresta hääkuvasta, joka oli vanhempien sängyn yläpuolella. Kangas oli edelleen rikkumaton, melkein käyttämätön, kiiltävä.
Samana iltana äiti penkoi vanhaa pärekoria autotallissa. (”Ottasitsie muuten tän pärekorin?” En miettinyt kovin kauaa. [...]

Joensuu.
Kello on puoli yhdeksän ja olen ollut kotona jo vartin.
Aamulla puoli viideltä heräsin Lutakosta. Ikkunan takana kiilsi urbaani betonimaailma, hennot katulamput ja kastuneen rautatieaseman kelmeät loistevalot. Haroin hämärässä tavarani kasaan ja pakkasin repun, tietokoneen käynnistysääni oli luonnoton aamuyössä.
Pitkään aikaan ei ole tuntunut niin haikealta nousta unesta, sulkea ovea, lähteä. Kadulla oli siroa sadetta ja kolkkoa [...]