Archive for February, 2008

vieraantuneisuuden tuttuudesta.

Thursday, February 28th, 2008

Takaisin leirillä. Ja vähemmän kuumeessa.
Matkalla Surkeenjärvelle jossain tuolla ysitien liukkailla kaistoilla ajattelin, miten mahtavaa on kun ajatus päässä alkaa taas kulkea kuumeen laskiessa. Miten mahtavaa on kun taas kykenee nauramaan. Että jokin naurattaa. Mietittiin ratissa istuvan Juhan kanssa, miten monia eri ilmauksia on sille, että ihmisen pääkopassa ei kaikki ole kohdallaan: on vintti pimeenä, ei [...]

sairas sielu sairaassa ruumiissa.

Wednesday, February 27th, 2008

Kotona ja kuumeessa.
Otsalohkon takana jokin takoo luuta pienin pehmein polttavin nyrkein. Tekee mieli maata peiton alla hiljaa, päätä kääntämättä, kun jokainen liike saa liian kuuman nesteen loiskumaan pitkin kallon sisäpintaa. Tuntuu, kuin pään sisus olisi yhtäkkiä turvonnut kaksinkertaiseksi ja yrittäisi pusertua ulos päästä siinä onnistumatta.
Aristaa.  Kolottaa. Takkia on vaikea vetää päälle kun hauislihakset ovat niin [...]

ihanan kitschiä.

Saturday, February 16th, 2008

Keskiviikkona 31.1.2007 olen kirjoittanut seuraavaa:
Ajatus
tänään iltapäivällä
varttia vaille kolme
kirkkopuistossa:
En minä tyhjene, kun ihmiset lähtevät.
Minä täytyn, koska he ovat.
Se pitää edelleen paikkansa. On vain tullut vielä todemmaksi sen jälkeen.
*
Ajatellaan, että ihmiset ovat kuin olohuoneita. Ihmissuhteet ovat kuin sisääntuloja. Ihmiseen voi astella sisään niin monilla tavoin, mutta jokainen kohtaaminen on joka tapauksessa oven avaus - ellei se jää [...]

riimipari “hellyyttä / mennyttä”.

Tuesday, February 12th, 2008

On taas kevät.
Se alkaa sisältäpäin, siitä nimenomaisesta hetkestä jona avaa oven ja astuu kylmälle laatoitukselle ja toteaa: onpa täällä leutoa -
ja siitä aamupäivän sekunnista jona kuulee unenpainavaan lämpöönsä peiton alle, että verhon takana ulkona laulaa talitiainen, eikä se ääni kuulu minnekään muuanne kuin kevääseen.
Sen jälkeen on aivan sama, tuleeko vielä lumia ja pakkasia. On aivan [...]

one man’s garbage, other man’s treasure.

Monday, February 11th, 2008

On hämmentävää, että Suomessa kypsiä tomaatteja ei saa kaupasta vaan roskiksesta kaupan takaa.
Kaikki myytävä on niin raakaa, että se aukoo kitalaen haavoille. Siinä vaiheessa kun vihannekset ja hedelmät ovat kypsiä ja valmiita, niitä ei enää pidetä myyntikelpoisina.
Suurin tunnetuin materian arvonmuutos tapahtuu gourmet-ruoassa. Lautasella ollessaan se on herkullista, himoittavaa, eksoottista, laadukasta, arvostettavaa ja ennen kaikkea yleensä [...]


eXTReMe Tracker