huikea uni

Minusta tuntuu jo toista päivää syksynsyvältä. Kaksi sanaa: Bittersweet ja melancholic. Asfaltti on märkää jo monetta viikkoa, lehdet on viety puista, palelin vuorittomassa takissa eilen, Kuokkalan sillalla iltakuudelta kaupungin skyline oli peilityyneen veteen sydäntäsärkevä, ratapihan yli kulkeva pyöräilyluiska valaistu punaisella ja sinisellä.
Tuntuu siltä että voisin kulkea loputtomasti pimeiden puitten alta, kädet taskuissa pää kaulahuivissa piilossa, [...]

Että sitä voi tuntea itsensä pieneksi.
Sanoin tänään journalistisesta tutulle Helille Mattilanniemen aulassa, että nyt mää alan olla jo niin syttynyt siihen hommaan että luulen että musta tuleekin pappi - asia, jota en ole vielä uskaltanut sanoa ääneen muuta kuin sellaisille lähipiirin ihmisille, joilla on samanlainen elämänideologia. Olen yleensä vain todennut jotain kuten joo teologiaa mää [...]

Sauvossa on syysmyrsky.
Juoksin yöllä pihan poikki taloon vessaan. Tulin tokkurassa piharakennuksen ovesta ulos, sade pisteli paljaita käsivarsia. Mielenkiintoista miten hidas on mieli aamuisin - kesti hetki ennen kuin ymmärsin, että sataa. Sisällä Leena sattui olemaan hereillä ja säikähti märkää olemustani, vyötti minut paksuun froteiseen kylpytakkiin että pääsisin kuivana takaisin.
Aamulla ei enää satanut, mutta tuuli. Eilisillasta [...]

Olen monena aamuna yrittänyt lähteä lenkille. Muistan miten hyvältä kesällä tuntui nousta aikaisin, mennä ennen aamupalaa lenkkarit jalassa ulos, juosta tuo viiden kilometrin lenkki ja sitten keittää teetä ja nauttia aamupalasta.
Olen seissyt monena aamuna kello seitsemän pimeässä olohuoneessa yöshortseissa ja tuijottanut sädekaihtimien takaa ulos. Miten voi missään olla noin pimeää. On kuin maailma olisi vedetty [...]

Enpä ole koskaan ikinä ennen silittänyt lakanaa. Siis lakanaa. Sellaista leveää parisängyn lakanaa. Nyt olen tehnyt senkin; ahtaassa eteiskäytävässä metritolkulla puuvillakangasta pienelle silityslaudalle levitettynä, yrittänyt saada sen pysymään kurttaantumatta lisää, rakkaudella ja hellyydellä hivuttanut ryppyjen vuoristoja lakanasta pois.
Taidan todella tykätä veljestäni.
Veli ja tuore kälyni tulevat huomenna häämatkalta. Pyöräilin tänään iso reppu selässä kaksi kauppakassia pyöräntangolla [...]

Sain omenapuulta äsken turpiin.

En tiedä kauanko siitä on kun viimeksi olen poiminut omenoita. Nyt menin räikeänvihreä pipo päässäni katsomaan, montako niitä oli jäljellä. Niitä oli valtavasti.
Opin muun muassa sen, että korkeimmista oksista omenat saa kätevästi alas ravistelemalla oksia. Ja senkin, että vielä korkeammalla olevia oksia kannattaa ravistella vaikka harjanvarrella. Omenoiden kuuromainen muksahtelu nurmikolle oli niin [...]

Miten tehdään ihminen?
Otetaan vähän tyhjyyttään kieppuvaa ilmaa,
kourallinen savea ja
puhalletaan siihen lämmin henkäys,
osa sielua.
Olen tyhjyyttään kieppuvaa ilmaa
savea johon on hengitetty
olen outo hämärä avaruus jossa
kolisevat
ikuisen elämän sanat
Se minkä näettä on savea ja ilmaa.
Painakaa päänne rintaani vasten:
siellä voitte kuulla kolinan
kun armo kimpoilee minussa
täyttää autiutta kaksoislyönnein:
tu-tum, tu-tum, tu-tum.
Niin katoavat ilma ja savi
kuivaksi pölyksi iankaikkisen kämmenelle
mutta jospa osa sielua olisi [...]

Tapasin tänään Heikkisen Eevan.
Eeva istui InterCityn vaunuosaston yläkerrassa, pari penkkiä minusta eteenpäin, kun raahasin laukkuni junaan. Tullessaan tarkastamaan lippuja konduktööri yritti selittää Eevalle, miten Pieksämäellä vaihdetaan junaa Joensuuhun. “Määtte vaan ensin alas niitä rappuja sinne tunneliin, ja siitä käännytään sitten tänne päin, tänne näin ja sitten vaan sinne vasemmalle ja portaat ylös, se on se [...]

Piti kirjoittaa näkemisen velvollisuudesta mutta se on johonkin suuntaan sen verran rönsyilevä ajatuskasauma, että annan sen asettua vielä vähän aikaa.
Kirjoitan sen sijaan siitä,
miten tänään lähdin päämäärättömästi kirkkaanvihreä pipo päässäni kävelemään, valitsin vain hivenen uusia reittejä - entä jos menenkin tuon kerrostalon pihan läpi? - jäin parkkipaikalla Sallittu asuntoyhtiön vieraille -kyltin kohdalla pohtimaan sitä, miten outo [...]

Note to self:
Ars amandi osa 2:
Näkeminen on velvollisuus.
Eilen tuli mieleeni sekin että keskiajalla tunnettiin myös ars moriendi, kuolemisen taito.
Mielenkiintoinen, tuo ristiriita niiden välillä.