E niin kuin elämä.
Kommentoi tähän postaukseen ja pyydä kirjainta, niin minä annan sinulle omasi. Kirjoita blogiisi 10 sanaa, jotka alkavat kyseisellä kirjaimella ja lisää mukaan selostus, mitä kyseinen sana sinulle merkitsee ja miksi.
Avoinnan Kaisa antoi minulle E:n.
*
Entropia
V totesi joskus, että fysiikasta löytyy laki, jonka mukaan entropia lisääntyy loputtomasti. Olen valmis allekirjoittamaan sen ilman fysiikan opintoja. Entropia eli epäjärjestys on itsestään kasvava luonnonvoima. En ole koskaan ajatellut olevani järjestelmällinen ihminen, mutta järjestelmällisyyden jatkuva kato ja kaaoksen kasvu joskus ihmetyttää. Se näkyy ensimmäisenä asunnossa, sitten kalenterissa, sitten tavarakatona, sitten ajatusten katona ja sotkeentumisena suureksi vyyhdiksi singahtelevia hermoärsykkeitä. Raha-asioita en edes yritä enää organisoida itse. Pyrin hitaasti kohti hallittua kaaosta.
Evankeliumit (4 kpl)
Neljä tapaa kertoa se miksi kannattaa olla olemassa. Oma syyni olemassaololle. Olen usein ajatellut että jotakin evankeliumeista pitäisi lukea koko ajan, taukoamatta, mennä ad fontes eli lähteille.
Emansipaatio
Opin varsinaisesti mitä emansipaatio tarkoittaa, kun tein proseminaaria feministiteologiasta ja tutustuin niihin moninaisiin syihin joiden takia naiset voivat väittää olevansa sorrettuja. Se kolahti minuun, vaikka en allekirjoittanut läheskään kaikkia väitteitä. Sittemmin olen kokenut samaa tunnekuohua muun muassa köyhien ja sorrettujen näkökulmasta kirjoitetun vapautuksen teologian äärellä, tanssiessani orjien vapautustanssia tanssikurssilla, lukiessani Hesarista uutisia, saadessani mieleeni pieniä haavoja ympäröivästä maailmasta. Emansipaatio saa aikaan flown tunteen. Ajattelen, että vapautuminen on yksi tärkeimpiä asioita joita saavuttaa tämän elämän aikana. Ja vapautetuksi tuleminen. Emansipoituminen, emansipoiminen. Sortavien ikeiden rikkominen. Kahleiden katkominen. Ja totta puhuen uskon että me tyytyväiset länsimaiset olemme useammissa ikeissä kuin tiedämmekään.
Elämä
Elämäntarkoitus, elämänsuunnitelma, elämänprojekti, elämän pohdinta, elämän ihmettely, elämän kauhistelu, elämäelämäelämä. Käytän sanaa paljon. Elämä. Ihmeellistä olla elossa, elää, ihmeellistä että olen kehossa joka elää, mielessä joka elää. Ihmeellistä elää tietämättä mitä siitä seuraa. Parhaina hetkinäni suhtaudun elämään janoisena ja seikkailunhaluisena. Elämänjano, vimma tuntea ja hengittää, on iso sana.
Ekologisuus
Tämä on suuri tavoite. Pyrin sitä kohti pienin askelin. Olen oppinut olemaan värjäämättä hiuksiani, yritän käyttää mahdollisimman vähän kemikaaleja, yritän ostaa mahdollisimman monet tarpeeni kirpputorilta (ja samalla olla ostamatta sieltä asioita aina ihan vain huvin vuoksi), punniskelen ruokakaupassa ostoksiani enkä enää osta muun muassa purkitettuja bambunituja (lennätetään tänne toiselta puolen maailmaa peltitölkissä eivätkä ne sitten oikeastaan edes maistu kuin suolaliemeltä, eikä eksoottisuus ole mikään etu silloin) enkä tomaatteja talvella koska siitä ei edes ole takeita kummat ovat ympäristövihamielisempiä, suomalaiset vai espanjalaiset tomaatit. Yritän muuttaa ideologiaa aktioksi. Sanoja teoiksi. Ekologisuudesta alkaa silti tulla enemmän kuin vain trendikäs heittosana, jonka taakse itsensä piilottaa ollakseen tiedostava. Olen alkanut todella haluta olla ympäristölleni mahdollisimman kevyt.
Tähän liittyy myös tietynlainen niukkuuden ihanne, jonka - nyt tutut saavat pyrskähdellä epäuskoisina - olen alkanut hitaasti tunnistaa. Sen ihanne, että tulee toimeen vanhoilla puutuoleilla ja risoilla farkunlahkeilla, että kunnostaa kaiken minkä voi, että - ja tämä on tärkeää - etsii elämänilon jostain muualta kuin materiasta ja nauttii siitä että löytää sitä.
Erehtyminen
Väistämätön osa elämää. Minulla meni pitkään ennen kuin ymmärsin että minä olen enemmän kuin vain virheideni summa ja että en ole täällä siksi että MINUN elämäni menisi mahdollisimman hyvin. Erehtymisen pelkääminen on vammauttava, invalidisoiva voima. Yritän olla pelkäämättä virheiden tekemistä. Yritän ajatella, että oleellista ei ole se, tapahtuuko virheitä - virhehän on jotain tahatonta, jotain, jota ei tahdo eikä ole suunnitellut. Se on siis vahinko, ja silloin oleellista on vain se, miten virhettä käsitellään. Käsitteleminenkin voi olla hirvittävää, koska on myönnettävä oma keskeneräisyys, tultava kuorten alta alastomana ja otettava vastaan se joka tulee. Mutta jos kuorensa alta ei osaa ulos, ei koskaan kykene ottamaan vastaan myöskään anteeksiantoa. Kaikki kimpoaa kuoresta pois.
On siis erehdyttävä, että tulisi oppineeksi. Ajattelen erehtymisen voivan olla viisauden itu, ja harvaa asiaa kannattaa niin toivoa itselleen kuin viisautta - jokainen erehtyy kuitenkin, ja jos osaa kaivaa kultaa erehdyksestään, saattaa tulla rikkaammaksi.
Eheytyminen
Ajattelen, että elämä on jatkuvaa eheytymistä, hitaasti kohti jotain joka oli alunperin tarkoitus. Jotakin, joka ehti matkalla pirstaloitua. Väitän, ettei ehjiä ihmisiä ole - ja ettei elämän aikana oikeastaan ehdi täysin priimaksi, mutta ehtii tulla paljon ehyemmäksi.
Ajattelin joskus että vertaus ihmisistä saviruukkuina on itseasiassa aika osuva. Savi on tiivistä mutta herkkää, kun sitä kolhitaan, se saa säröjä, jotka kasvaessaan avautuvat rei’iksi. Ja jos elämä meissä on vettä, se vesi valuu hitaasti säröistä ja rei’istä hukkaan, tihkuu maahan. Ajattelin samalla, että armon on sitten oltava sitä ettei joku lakkaa kaatamasta meihin lisää elävää vettä, vaikka sitä valuu hukkaan. Niin ei kuitenkaan ole tarkoitus - meidän olisi tarkoitus olla ruukkuja joista kaadetaan, ei astioita joista valuu hukkaan. Siksi on eheydyttävä. Ajattelen, että se on ehkä ihmisen tärkein tehtävä - liittyy ajatukseen emansipaatioista. Eheytyä ja eheyttää. Ensin tajuta eheytyvänsä itse voidakseen eheyttää. Koska jokainen on kuitenkin kipeä, jokainen on osaltaan rikki, vinksallaan, kaipaa pikaliimaa ja hellää kosketusta.
Estetiikka
En pääse tästä mihinkään, olen idealistiesteetikko, jolla on taipumusta herkästi innostuvaan melankoliaan. Olen esteetikko. Nautin kauniista, ja teen sitä mielelläni. Asiassa on hyvät ja huonot puolensa - saan nautintoa kauniista, ja luominen saa minussa aikaan syvää tyydytystä. Koen asioita tunteina, ja ajattelen, ettei estetiikka missään nimessä ole vain visuaalinen asia. Mielikuvat ovat esteettisiä. Tunteet ovat esteettisiä. Tunnelmat voivat olla niin esteettisiä ettei niissä ole uskaltaa hengittää etteivät ne rikkoudu. Ajatukset voivat olla esteettisiä. Kosketukset voivat olla erittäin esteettisiä. Ja minua humalluttaa se, että meistä ihmisistä on tehty sellaisia, jotka kokevat kauneutta - kaiken tämän edellämainitun kärsivän ja kipeän maailman keskellä me emme ole tuomittuja pessimismiin, vaan meissä on kyky nähdä ja luoda. Se on toivon ajatus.
Esteetikkouden huono puoli on liiallinen keskittyminen ulkoiseen. Tunnustan sen. Se on näkynyt muun muassa oman ulkomuodon liiallisena suremisena. Tai mielenkiinnon harhautumisen epäolennaiseen. Estetiikka on - sen kuuluu olla - elämän arvoasteikossa vasta toissijaisella listalla.
Empatia
Toivoisin että minulla on tätä, mutta koska asia on sellainen että sitä ei oikeastaan voi tai saa arvioida itse, jään siis toivomisen asteelle. Empatia liittyy isosti toiveeseeni saada tehdä työtä ihmisten kanssa, mieluiten enemmän korvana kuin suuna. Haluaisin osata olla läsnäolevalla tavalla empaattinen, tavalla joka ei kuormitu mutta kantaa, ei rasitu mutta osallistuu. Haluaisin olla aidosti empaattinen. Siihen liittyy myös ajatus siitä, että haluaisin olla heittäytyvä - heittäytyä ihmisten kanssa olemiseen, uskaltautua omien muurieni takaa aidompiin kohtaamisiin, uskaltaa olla empaattinen ja läsnäoleva. Kyllä, ajattelen, että läsnäolossa on paljon kyse uskalluksesta. Sitä opetellessa, siis.
