äärien viivat.
Now how do you articulate things you cannot name
how do you recreate a world you don’t know
just speak the word
just speak the word
just speak the Word
*
Toisinaan tuntuu kuin kellot kävisivät väärään suuntaan.
Vilkaisen viisaria ja se rävähtää varomattomana taaksepäin
yrittää palata rytmiinsä kun
huomaa että tuijotan
toisinaan on kuin kuulisi kalenterin kääntävän lehtiään keittiössä
ja kun menen katsomaan en tiedä mikä kuu on
kuu on taivaalla vinossa vasempaan
sitä en tiedä onko se toisin ollutkaan
toisinaan on kuin tähdet vaihtaisivat paikkaa kun katson ohi
kiertyisivät akseliensa ympäri, muovaisivat uusiksi linnunradat,
muovaisivat uusiksi maailman jossa elän
ilman että tiedän.
Toisinaan on kuin sanat muuttuisivat matkalla vapauteen
kun lasken ne huuliltani on kuin ilma pusertaisi ne kasaan,
irti luodut linnut, irti päästetyt varpuset. On kuin ilma puhkaisisi ne,
ja kelloista karannut aika kääntäisi ne sisäänpäin
ja merkitykset valuvat ovien pienoja kuin väsynyt raskas aamupäivä.
Toisinaan on kuin en tuntisi käsiäni, jalkani kulkevat toisiaan vastaan,
tunnen ajatukseni, ne ovat olleet vierainani ennenkin, outokasvoiset mutta tutunmuotoiset,
tunnen niiden siluetit kun ne seisovat oviaukossa valoa vasten,
selkä kyyryssä minuun päin, katsovat olan yli.
Toisinaan on kuin minua asuttaisi kansa jota en tunne, mietin olenko kartaton maa,
kuka kulkisi laaksot ja joenvarret
ylittäisi näitä vuoristoja joissa on enimmäkseen autiota
löytäisi niitäkin tiheikköjä joissa nukkuu arkoja eläimiä
piirtäisi kulkiessaan karttaa, tekisi minusta osan maailmaa
osan tunnettua maailmaa jossa aika ei katoa, kuukaudet pysyvät paikallaan, kuu taivaallaan,
jossa kaikki on kallellaan
korkeintaan samaan suuntaan ja
toisinaan
toisinaan
jokin minussa toisinaan kurottuu kohti sitä joka
roikkuu edessäni kuin kultaiset omenat satujen puissa:
ei vain toisinaan vaan aina
joku sellainen jo on
kartoittaja, maanmittaaja, joku reppuselkäinen
jolla on jano tutkia maata ja eksyä, ja eksyessään
vain pystyttää suojansa, raapaisee tulen, katsoo miten varjot kerääntyvät kihiseviksi kasoiksi tulelta turvaan
on joku joka tekee minusta kartan, sormenpäillä seuraa kulkemaansa reittiä,
piirtää minusta ääriviivat
on joku joka
piirtää minulle ääriviivat.
