naisen pehmeä keho.
Tiedän, että tämä on tavallaan hassua - ja tavallaan kenties epäoleellista - ja joku voisi ajatella, että turhanpäiväistä ja kevytkenkäistä. Silti, kun kerrankin törmäsin niin luonnolliseen ja suorastaan sisukkaan tervehenkiseen näkökulmaan naisellisista muodoista ja naisen oikeudesta olla naisen näköinen, oli leikattava se tänne. Sillä - rehellisesti - kuinka moni nainen ei mieti lainkaan omaa kehoaan? Sen muotoja, myökkyjä, vääriin paikkoihin asettunutta pehmeyttä, litteyttä tai suuruutta? Pienuutta tai jotain, joka nyt vain on eritavalla kuin ehkä toivoisi.
Koko homma lähti siitä kun Anttilassa mitattiin ilmaiseksi rasvaprosenttia ja minua jäi vaivaamaan, kuinka ihmeessä sellainen pieni käsissä pidettävä laite rasvan kehosta muka mittaa. Rasvaprosenttikeskustelua löytyykin netistä uskomattoman paljon, ja siksi uskomattoman paljon myös sekavia mielipiteitä siitä, minkä tulisi olla naisen rasvaprosentti. Aivan kun sen voisi päättää ja sitten suorittaa - tai aivan kuin se olisi tarpeen. Numerosta voidaan tehdä todella määräävä, jos pelkkä vaa’an kilolukema ei enää riitä. Ja aivan kuin tietty rasvaprosentti toisi kantajalleen jonkinlaista glooriaa jota ei muuten saa - tai rasvaprosentin alhaisuus, tarkasti sanoen. Minua alkoi kuristaa kurkusta kun luin juttuja siitä, miten naiset haluaisivat saada kehonsa lihakset erottumaan paremmin, tulla androgyynimäisen poikamaisiksi ja kapealanteisiksi.
Siksi tämä: siksi, että naiseus saa olla pehmeää ja pyöreää, jos se on sellaiseksi luotu. Se joka luonnostaan on poikamainen on yhtä naisellinen - omalla tavallaan. Mutta tiivistettynä: naiseuden tulisi saada olla sellaista joksi se on luotu. Ja mieheydenkin.
*
25. re: Ovatko kapealanteiset naiset onnellisempia?
18. huhtikuuta 2005 15:46
Eivät naiset sitä lantiota itse pysty muokkaamaan. Jokainen on saanut sellaisen luuston kuin on. Treenaamalla pystyy sitten hieman muotoilemaan ja nostamaan sitä peppua pyöreäksi, mutta lantion luiden leveys ei muutu.
Naisella kuuluu olla rasvaa kehossa enemmän kuin miehellä. Rasva on osa naisen kehoa ja monet naiselliset toiminnot häiriintyvät jos rasvaprosentti on liian alhainen (esim. kuukautiset jäävät pois, lapsettomuus jne.)
Naisen rasvalla on vahvasti tuo historiallinen tausta. Vähärasvainen nainen on ollut heikoilla synnytyksessä ennen vanhaan, varsinkin silloin kun ravinnosta on puutetta. Raskaana olevan naisen keho muodostaa itsellään rasvaa, joka suojaa vauvaa ja naista itseään. Tuo rasva on nykynaisellekin elintärkeä juttu.
RASVA on siis olennainen osa NAISEN kehoa. Sepä onkin kumma miksi siitä on tullut niin vastenmielinen asia, lähinnä naisten mielestä. Onhan niitä myös miehiä jotka halveksivat pyöreitä naisia. Itsellään saattaa kuitenkin olla kauhea rasvamaha (—). Naisen lantion ja alavatsan seudun ylimääräinen rasva ei ole ollenkaan niin vaarallista kuin miehen, lähinnä vatsaan kertyvä, rasva.
Ensinnäkin, miehen rasvaprosentti tulee olla pienempi kuin naisella. Miehen kehoon kuuluu suurempi osuus lihaksia. Johan ne kivikaudellakin olisi rasvamahaiset miehet joutuneet karhun saaliiksi, kun ei olisi ollut voimia juosta karkuun tai muuten suojautua. Tosi rasvainen nainen taas on selviytynyt hyvin ja pystynyt tuottamaan ravintoa jälkeläisille.
Lasten vaatetuksesta: Lasten nykyvaatetus on yksi järkyttävämmistä asioista mitä tiedän. Varsinkin tytöt muistuttavat jo alle kouluikäisinä vähäpukeisia poppareita. Piukat farkut ja napapaidat. Miksi lapset ei saa näyttää enää lapsilta? Mun mielestä tää osa muodin kehityksestä on aika hälyttävä.
Näin naisen näkökulmasta on todella piristävää että naiset, pyöreätkin uskaltaa pukeutua tiukkoihin vaatteisiin niin kuin me hoikatkin. Peput ovat kauniita, jokainen omalla tavallaan. Omia muotoja ei kannata peittää vaan ennemminkin korostaa niitä hyviä puolia itsessään. — Vyötärön ja lantion korostaminen on naisellista, oli sitten minkä kokoinen ihminen tahansa.
// Nimimerkki Marleen78 Tukiasema.netin keskustelupalstalla
*
On siis tarkoituksenmukaista, että nainen on pehmeämpi ja pyöreämpi kuin mies. Kyllähän sen tietää. Down to it it’s obvious. Haluaisin nähdä että sitä oikein juhlittaisiin mediassa, yhteiskunnassa, ympäristössä - sitä, että elinvoimaiset terveet kehot nousisivat arvostetuiksi, monennäköiset, persoonalliset, omalaatuiset, pehmeät pyöreät laihat terävät lihaksikkaat rennot. Kaikki. Elinvoimaiset, elävät, toimivat, nauravat, itkevät, tanssivat olevat elävät kehot. Sellaiset kehot, jotka ovat sitä joksi ne on luotu, jotka ovat elämänsä varrella muovautuneet sen näköisiksi kuin niiden tulee olla. Vapaudessa.
November 15th, 2008 at 16.39
Mukava että korostat tätä. Se on oleellinen asia korostaa.
Minä olen mittatilausvaatteita tehdessä saanut läheltä ihailla sitä miten monenlaisia ihmiskehoja on. Ja ihmetellä miten kamalan väheksyvästi ihmiset suhtautuvat omiinsa. Kauhean kauniita naisia jotka väittävät olevansa siitä ja siitä kohdasta liian isoja ja siitä ja siitä kohdasta liian pieniä.
Eikä miehillä muuten ole siinä asiassa yhtään rennompaa. Kaikki miehet joiden kanssa olen päätynyt lähempään keskusteluun kehoasioista, ovat löytäneet itsestään vikaa. Liikaa rasvaa, liikaa tai liian vähän pituutta, liian vähän lihaksia, liian laihat jalat, liian heikko parrankasvu, liian pehmeät hiukset… Kyllä miehetkin luulevat että pitäisi pyrkiä johonkin yhteen määrättyyn malliin jotta näyttäisi hyvältä, tulisi hyväksytyksi ja rakastetuksi.
Ja kun toiset ihmiset nyt vain ovat tammia ja toiset kaisloja, niin onko toinen niistä sitten nyt jotenkin arvokkaampi kuin toinen?
Minä olen kovasti pitänyt siitä Kuukausiliitteen sarjasta, jossa on alastonkuva ihmisestä ja hänen ajatuksiaan omasta kehostaan. Se tekee hyvää työtä osoittamalla etteivät kaikki kehot ole samanlaisia, ja etenkin siinä etteivät kaikki kehot ole kaksikymppisiä.
Jotenkin tuntuu oleelliselta kertoa ihmisille, että he ovat kauniita. Kun on sitä mieltä, sanoisi sen. Sillä on iso vaikutus ihmiseen. Olen saanut joitakin kertoja nähdä, miten toinen alkaa heti kantaa itseään hieman ylpeämmin, hieman ryhdikkäämmin. Sellaisen muutoksen näkeminen tuntuu niin hyvältä, että meinaa henki pakahtua.
November 15th, 2008 at 17.27
Avoinna-Kaisa:
Olet oikeassa, viimeistä piirtoa myöten. Että kauneus pitäisi sanoa sanoiksi. Haluan ajatella että kauneus on tapaa kantaa itsensä, silmänpilkettä, kulman kaarta, hymynkaretta, huoliryppyä, äänenpainoa, askellusta, kertakaikkista omanlaatuisuutta. Oikeastaan ainut asia joka ei ole kaunista on katkeruus. Ja toisaalta viha, mutta ne ovatkin jo kaukana koko sanasta.
Se pitäisi sanoa, koska kauneutta on niin paljon. Se pitäisi sanoa että hitaasti alkaisi rakentua erilainen kulttuuri; erilaisen kauneuden riemujuhla, iso hyväksynnän ilmapiiri, itsensä arvostamisen taito. Pitäisi aloittaa tästä lähipiiristä. Sanoa kauniiksi ja kertoa, miksi niin ajattelee - ettei se jäisi vain heitoksi. Pitäisi kertoa syvältä käsin miksi jokin on ihmisessä kaunista, ettei se jäisi pintatasolle. Kauneus on sisäinen asia, se ei ole klisee. Se on tosi ja sisäinen.
Tammia ja kaisloja… Upea tapa sanoa se. Luulen olevani jotain mangrovepuun kaltaista.
Ja totta on se, ettei miehillä ole helpompaa. Miehet ovat varovaisempia sitä julkisesti suremaan, siksi ehkä naisten kehohuolet saavat niin paljon tilaa. Mutta silloin ei tule esiin se, että miehetkin kaipaavat enemmän hyväksyntää, arvostusta.
Me tarvitsemme erilaisuuden arvostamista. (!) Yllättääkö…?
Olen myös pitänyt Kuukausiliitteen alastonsarjasta. Siitä miten valo keholla taittuu aina kauniisti, ja ihmisen elämäntarina nivoutuu kehon ilmeeseen. Se on totta.
Mutta: aloitan tänään ja tästä. Sinä Kaisa olet kaunis, koska olet omat värisi ja vahvat sanasi. Olet kaunis koska olet niin peittelemätön, olet rohkeasti värisi ulospäin, minulle sinä olet persoonallinen sillä sanan tosi merkityksellä. Olen samaa mieltä siitä että sinussa on jotain maaelementtiä: syvää virtaavaa väistämätöntä, ruskanpunaista merenvihreää. Olet kaunis koska olet niin aito. Ja hiuksesi ovat mielestäni huimat, villinkauniit. Ja silmäsi, koska nekin ovat aidot ja suorat, peittämättömät nekin. Olet kaunis koska olet nainen etkä yritä olla olematta sitä.
Sanalla sanoen: mieti sitä.
November 15th, 2008 at 20.35
Minusta tuntuu että olen jokin sellainen aika yksinkertainen puu joka kasvattaa leveän ja tukevan oksiston. Vaahtera ehkä. Tai mänty. Se, että pesen tukkani mäntysuovalla ja tuoksun siksi männyltä, tukee jälkimmäistä.
Kiitos. Kuten sanottu, sanomisella on vaikutus. Se tuntuu lahjalta.
Kun mietin miksi sinä olet kaunis, ensimmäiseksi nousee esiin se millaista sinun kanssa on jutella, kun ollaan teellä jossakin. Sinä näytät pitävän asioita käsissäsi käsittäen että ne ovat hauraita ja kauniita. Nostelet niitä painona kädestä toiseen. Kudot niistä pieniä koreja. Sinussa on intensiteettiä, intoa, ihmeiden tajua - ja näytät hymyilevän silloinkin kun et hymyile.
Kun rajaan näin, paljon jää sanomatta. Mutta ehkä sanon lisää toiste.
November 15th, 2008 at 23.58
Avoinna-Kaisa:
Kiitos.
I’ll treasure that.