äiti, muisti ja laizzes-faire.
Nothing beats mothers. At least nothing should beat them ’cause then I’d BEAT the one that tries.
Istuin juuri äidin kanssa olohuoneessa, oli kynttilä ja pientä syötävää, muutama lasi punaista viiniä helmeili maljassaan, ja me puhuimme sellaisia joita syviksi sanotaan.
Äidit ovat loistavia. Äiti on.
*
Lisäksi huomenna on tentti johon menen laizzes-faire. Olenhan minä kirjoja selaillut, yhtä niin että sivut irtoavat - todella. Niteestä repeää liima ja kirjasta on tullut irtolehtipainos, irtonaisia sivuja vanhurskauttamisopista ja areiolaisesta harhaopista, katolisen kirkon viimeisimmistä oppijulistuksista (kuten oppi neitsyt Marian synnittömästä sikiämisestä jota suuresti ihmettelen, ja jonka takia minulla olisi kirjoitettavaa taas seksuaalisuuden demonisoimisen käsittämättömyydestä). Mutta en ole lukenut. Olkoon tämä tentti nyt viimein se koekappale: selviäisikö tenteistä vähemmällä stressillä, selviäisikö tutkimalla mistä on kyse, ilman jänteitä kiristävää viime hetken lukemista?
Laizzes-faire.
Hetkistä voi löytää jotain irtonaista ja kantavaa. Jos oppisin jalon unohtamisen taidon. Unohtaisi epäoleellisen ja antautuisi oleelliseen.
Psykologian kurssilla puhuttiin jokin aika sitten muistista. Siitä, kuinka armollista on unohtaminen - luennoitsija tiesi kertoa jostakusta itäeurooppalaisesta hetki sitten eläneestä miehestä, joka oli muistanut kaiken. Käytännöllisesti katsoen kaiken kokemansa ja näkemänsä. Mies teki hienon uran journalistina joka muisti tarinat, mutta kaikenlainen abstrakti ajattelu alkoi käydä hitaasti mahdottomaksi: miehen työmuisti kuormittui jatkuvasti liiallisista ärsykkeistä, ja säilömuisti tukkeutui niin täyteen että lopulta “kognitiiviset tasot”, kuten luennoitsija niitä nimitti, olivat niin tukossa, ettei minkäänlainen laaja-alainen maailmanpeilailu enää ollut mahdollista.
On siis autuasta unohtaa. Ne asiat, jotka ovat epäolennaisia, sillä silloin on vapautta tarttua hetkeen, olla laizzes-faire. Mutta olennaiset asiat on muistettava, kuten se että äidit ovat loistavia,
ja että olen onnellinen ollessani vaimo.
