Comments on: helvetin ovet ja pallomeret, kaupungit. http://kerafi.ilmasuojassa.org/2010/01/27/helvetin-ovet-ja-pallomeret-kaupungit/ Tue, 17 Jan 2012 16:07:38 +0000 hourly 1 http://wordpress.org/?v=3.3.1 By: Kaisa http://kerafi.ilmasuojassa.org/2010/01/27/helvetin-ovet-ja-pallomeret-kaupungit/comment-page-1/#comment-1288 Kaisa Sat, 30 Jan 2010 08:11:09 +0000 http://kerafi.ilmasuojassa.org/?p=1086#comment-1288 Olet kyllä ihan oikeassa. Oman tilan määrittäminen on ihmisen tehtävä itse, ja silloin sen saa määrittää sellaiseksi, että siihen mahtuu toisia ihmisiä ja katseitakin. Minua hämmentää tänne tullessa aina se, miten HARVA sitä tekee. Siihen tottuminen vie hetken, ja olisi asuttava täällä kauemmin että määrittäisi itsensä tämän sisällä. En ehkä ole asunut tarpeeksi kauan tai tarpeeksi isoissa kaupungeissa; Jyväskylä on pieni maalaiskylä tähän verrattuna, ja vieläpä kylä jonka asukkaista kolmasosa on opiskelijoita. Se on hyvin erilaista. Minulla on ollut Helsingistä pitkään sellainen olo, että se on kuin suuri olio joka antaa ihmisten ratsastaa turkissaan; tai jotenkin hieman liukas pinta jossa pystyy roikkumaan kiinni, mutta jonka alle ja sisälle ei pääse. Pitäisi varmaankin olla helsinkiläinen että voisi kokea toisin; kodin pitäisi olla Toisella Linjalla tai Sörkässä, ja lapsuuden jossain kapeilla kantakaupungin kaduilla ja porttikongeissa. Nyt jos ihan tarkkaan ajattelen, niin ei Jyväskyläkään ole päästänyt minua pintansa alle. Ehkä se vie vain kauemmin? Ja totta on se, että ihmisten pinnan alle pääsee nopeammin kuin kaupunkien olemukseen. Ehkä ihmisiä on vain hieman provosoitava, heräteltävä, katsottava silmiin ja jos vielä hymyileekin, niin se on jo paljon. Olet kyllä ihan oikeassa. Oman tilan määrittäminen on ihmisen tehtävä itse, ja silloin sen saa määrittää sellaiseksi, että siihen mahtuu toisia ihmisiä ja katseitakin. Minua hämmentää tänne tullessa aina se, miten HARVA sitä tekee. Siihen tottuminen vie hetken, ja olisi asuttava täällä kauemmin että määrittäisi itsensä tämän sisällä. En ehkä ole asunut tarpeeksi kauan tai tarpeeksi isoissa kaupungeissa; Jyväskylä on pieni maalaiskylä tähän verrattuna, ja vieläpä kylä jonka asukkaista kolmasosa on opiskelijoita. Se on hyvin erilaista.

Minulla on ollut Helsingistä pitkään sellainen olo, että se on kuin suuri olio joka antaa ihmisten ratsastaa turkissaan; tai jotenkin hieman liukas pinta jossa pystyy roikkumaan kiinni, mutta jonka alle ja sisälle ei pääse. Pitäisi varmaankin olla helsinkiläinen että voisi kokea toisin; kodin pitäisi olla Toisella Linjalla tai Sörkässä, ja lapsuuden jossain kapeilla kantakaupungin kaduilla ja porttikongeissa.

Nyt jos ihan tarkkaan ajattelen, niin ei Jyväskyläkään ole päästänyt minua pintansa alle. Ehkä se vie vain kauemmin? Ja totta on se, että ihmisten pinnan alle pääsee nopeammin kuin kaupunkien olemukseen. Ehkä ihmisiä on vain hieman provosoitava, heräteltävä, katsottava silmiin ja jos vielä hymyileekin, niin se on jo paljon.

]]> By: Maallinen Kaisa http://kerafi.ilmasuojassa.org/2010/01/27/helvetin-ovet-ja-pallomeret-kaupungit/comment-page-1/#comment-1286 Maallinen Kaisa Thu, 28 Jan 2010 08:54:21 +0000 http://kerafi.ilmasuojassa.org/?p=1086#comment-1286 Tuli vain mieleen, että ei kai se pakko ole. Siis opetella katsomaan sivuun ja häkeltyä silloin kun sattuukin katsomaan. Minä en tiedä mitä oikein on tapahtunut, mutta ei minusta enää millään tavalla tunnu siltä, että pitäisi katsoa sivuun, suuremmissakaan kaupungeissa. On syntynyt joku sellainen olemisen tila, josta käsin voi ihan avoimesti katsella ihmisiä busseissa ja kadulla, niin että kaupungilla kulkeminen ei enää olekaan katukiviä vaan sarja viidesosasekunnin katsekontakteja. Eivätkä ne ihmiset siitä yleensä tunnu pahastuvan, ainakaan ne jotka katseeseen vastaavat. Voi olla, että siihen on vaikuttanut tämä Oulussa asuminenkin. Kun tulin tänne, tuntui että täällä on paljon helpompi olla tuntemattomien kanssa samassa tilassa, myöntää olemuksellaan toisen olemassaolo, katsoa silmiin ja kommentoida joskus jotain. Ehkä se tilanne on nyt niin luonnollistunut, etten huomaa sitä ellen erikseen ryhdy pohtimaan. En tiedä olisiko toisin, jos oikeasti asuisi jossain tiiviimmässä kaupungissa - joutuisiko sitä suojelemaan omaa tilaansa enemmän silloin. Tuli vain mieleen, että ei kai se pakko ole. Siis opetella katsomaan sivuun ja häkeltyä silloin kun sattuukin katsomaan. Minä en tiedä mitä oikein on tapahtunut, mutta ei minusta enää millään tavalla tunnu siltä, että pitäisi katsoa sivuun, suuremmissakaan kaupungeissa. On syntynyt joku sellainen olemisen tila, josta käsin voi ihan avoimesti katsella ihmisiä busseissa ja kadulla, niin että kaupungilla kulkeminen ei enää olekaan katukiviä vaan sarja viidesosasekunnin katsekontakteja. Eivätkä ne ihmiset siitä yleensä tunnu pahastuvan, ainakaan ne jotka katseeseen vastaavat.

Voi olla, että siihen on vaikuttanut tämä Oulussa asuminenkin. Kun tulin tänne, tuntui että täällä on paljon helpompi olla tuntemattomien kanssa samassa tilassa, myöntää olemuksellaan toisen olemassaolo, katsoa silmiin ja kommentoida joskus jotain. Ehkä se tilanne on nyt niin luonnollistunut, etten huomaa sitä ellen erikseen ryhdy pohtimaan. En tiedä olisiko toisin, jos oikeasti asuisi jossain tiiviimmässä kaupungissa – joutuisiko sitä suojelemaan omaa tilaansa enemmän silloin.

]]>