huikea uni

Tänään olen kävellyt nuokkuvien lumisten auringonkukkien välistä.
Nyt takassa palaa tuli, miehiä makaa sohvilla kirjat ja lehdet käsissään, teekuppi tyhjeni vieressä, hakisinko lisää, ehkä en jaksa, pöydällä on suklaata, tekee ja ei tee mieli, ulkona Venus laskee kohti maankamaraa - tai ehkä se on Mars, en tiedä, kuu on melkein puoliksi täynnä ja keikkuu vinossa taivaankannella, [...]

Joonas näyttää tietokoneelta YouTubesta eilispäivän ilotulituksia Sydneystä. Show’n suunnittelu oli aloitettu 15 kuukautta sitten, ennen viime uutta vuotta. Esitys kesti noin 10 minuuttia. Siihen oli käytetty arviolta kolme miljoonaa Australian dollaria.
Me seisoimme eilen kymmenen ja yhdentoista välillä urheilukentällä ja räjäytimme muutamia raketteja, V:n ja Timon rakentamasta limsapullokoriraketinlähetystelineestä. Huolellisen valmistelun jälkeen V sai muutamia lähtemään synkronoidusti; [...]

Muistin eilen illalla että isänihän on aikanaan ollut Joensuun Lionseissa.
Sitä on siis suvussa.
Olen pakannut laukkuihini nahkarukkaset ja hansikkaat, yhden nahkatakin, hirvittävästi vaatteita, juoksukengät, hammasharjat, kulkusen, paljon kosteusvoiteita, monta pipoa ja päähinettä, koruja, kirjoja, kyniä, kaikkea tätä elämänkertymää jota minussa roikkuu ja jota mukanani kannan.
Omnia mea mecum porto, kaiken olennaisen kannan itsessäni.
Vai kuinka Nuuskamuikkunen sanoi: Ei [...]

Pyöräilin äsken kotiin Virpin luota. Nyt tiedän taas mitä ajatella parisuhteista, rakastamisesta, ihmisen seksuaalisuudesta, naisen vartalossa elämisestä, hormoneista, perhesuhteista, vakiintuneista roolimalleista, ihmisen ja ruoan suhteesta, olemassaolemisen rikkaista rikkinäisistä ristikkäisistä tasoista.
Pyöräilin kotiin äidin vanhalla pyörällä pikkupakkasessa. Laitoin taskulampun pyöränkoriin ja se valaisi tietä heikosti, heijastui korin verkonsilmistä kuin kärpäsen katse lumiselle tielle, tuntui kuin olisin ratsastanut [...]

Törmäsin tähän kuvaan etsiessäni jotakin aivan muuta. Mutta se sopii erinomaisesti siihen, mitä olen miettinyt.
Kuvateksti kysyy:
Have you ever thought
of which one of your senses
would be worst to lose?
Think about it now.
Yes, most people would agree with you.
Then wouldn’t it be a wise idea
to have them examined
every year or so?

(Kuva täältä.)
Olen ollut kongitiivisen psykologian ja neuropsykologian [...]

# 6:
Sain ylioppilaslahjaksi pienen kirjasen, jonka nimi on Kitchen. Sen on kirjoittanut japanilainen Banana Yoshimoto, ja muistan jo ensimmäisellä lukukerralla viehättyneeni niin keittiön kiiltävien lattialaattojen kuvauksista, japanilaisen ruoan tuoksuista sekä ajatuksesta, että loppujen lopuksi ihmiselle riittää keittiö ja paikka jossa nukkua.
Yoshimoton kirjassa on muutamia lyhyitä tarinoita, joissa keittiö on aina tärkein. Keittiöitä on monenlaisia - [...]

Kaikki lähti siitä kun V:n kanssa muutama ilta sitten viikonloppuna mietimme, miten voisi löytää kirjastosta hyvää luettavaa, jos oma mieli on täysin tyhjä hyvistä vinkeistä ja mieleen tarttuneista kirjankansista.
Mistä minä yleensä saan tietää, että joku kirja kannattaisi lukea? Satunnaisesti naistenlehdistä ja Hesarista, mutta yleensä ystäviltä. Tietoa vain tulee vaihdettua niin harvoin, että se kulkee lähinnä… [...]

Olen ajatellut, että rakastaminen on tahdon asia. Että tahtomiseni on olennaisinta, ja tunteeni kulkee tahtomiseni kainalossa. Että tunteeni, joka sai tahtomiseni aikaan, on nyt tahtomiseni uskollinen kumppani, ja tehtäväni on pitää tahtomisestani huolta kunnes kuolema meidät erottaa.
Olen kenties unohtanut jotain siitä, mitä kaikkea tunne on. Tunteesta - rakastamisen tunteesta, rakkaudesta - on tullut tuttu, turvallinenkin. [...]

Näen unia jotka jäävät koko päiväksi pyörimään mieleeni. Viime yönä harhailin perheenjäsenten kanssa pitkin jonkin keskieurooppalaisen pimeänöisen kaupungin katuja, aina joku oli jäänyt jälkeen, aina jotakuta odotettiin ja aina joku seisoi pimeän kadun varrella odottaen että joku tulee hakemaan, ja sitten hetkittäin oli päivä ja olin yksin, oli kiire jonnekin ja kiipeilin omituisten rakennelmien läpi [...]

Piti kirjoittaa näkemisen velvollisuudesta mutta se on johonkin suuntaan sen verran rönsyilevä ajatuskasauma, että annan sen asettua vielä vähän aikaa.
Kirjoitan sen sijaan siitä,
miten tänään lähdin päämäärättömästi kirkkaanvihreä pipo päässäni kävelemään, valitsin vain hivenen uusia reittejä - entä jos menenkin tuon kerrostalon pihan läpi? - jäin parkkipaikalla Sallittu asuntoyhtiön vieraille -kyltin kohdalla pohtimaan sitä, miten outo [...]