huikea uni

Joonas näyttää tietokoneelta YouTubesta eilispäivän ilotulituksia Sydneystä. Show’n suunnittelu oli aloitettu 15 kuukautta sitten, ennen viime uutta vuotta. Esitys kesti noin 10 minuuttia. Siihen oli käytetty arviolta kolme miljoonaa Australian dollaria.
Me seisoimme eilen kymmenen ja yhdentoista välillä urheilukentällä ja räjäytimme muutamia raketteja, V:n ja Timon rakentamasta limsapullokoriraketinlähetystelineestä. Huolellisen valmistelun jälkeen V sai muutamia lähtemään synkronoidusti; [...]

Jouluaattoaamu. Kun heräsin, oli vielä sininen hetki.

(Kuva: Rnbc in Wikipedia)
*
Äiti oli ehtinyt ottaa kuvankin takapihan omenapuusta, jossa valosarja on hautautunut lumikinosten alle. Tuikut pinnistelivät esiin lumiharson alta paksussa sinisessä, josta tulee ensimmäisenä mieleen Fazerin Sininen. Tassuttelin pitkin taloa keittiöön hämärässä, äiti ja isä hääräsivät perunoiden ja leivontarasvojen kanssa, ja se kuusi, siinä paloivat ne paljon [...]

Hassua ajatella, että ne ovat olleet täällä ennen meitä. Puut.
Hassua ajatella oikeastaan, että tuon lähimetsän korkeat kynttilämäiset männyt ovat olleet täällä ennen meitä. Että me olemme vain tulleet jälkeenpäin ja asettuneet tähän taloksi. Ja omituista ajatella, että jos mennään vielä itäänpäin, Ilomantsiin poluille ja korpiin, siellä on sellaisia, jotka ovat olleet täällä jo monta sukupolvea [...]

Kirjoitus, jossa mietitään miltä luolamiehistä on mahtanut tuntua, muistellaan leirinuotioita, mietitään miksi tuli on niin valovoimaista ja ollaan onnellisia siitä, että ihminen on tullut kesyttäneeksi luonnonvoimia.
*

Siivosin juuri. Lopetin kello kahdeksan jälkeen. Järjestelin paikat, pyyhin pölyt, imuroin kaiken minkä keksin pöytiä ja sohvaa myöten, luuttusin lattiat, hakkasin tyynyt. Kaiken tämän vain siksi, että halusin vielä tänä [...]

Olen tainnut olla jo kauan aamuihminen. Tänä aamuna jossain heräämisen ja unennäön rajalla mietin, minkä tänään poimisin kirjoitettavaksi, ja ajatus oli yllättävän lähellä: aamu. Minulle aamut ovat jotain jolla on kyky korottaa elettävää päivää, niillä on kyky korottaa elämisen tasoa ja nostaa jotain rintalastan sisäpuolista oleellisesti vahvemmalle tasolle.
Tämä syksy on - enimmäkseen - mennyt niin, [...]

Tämän päivän ilonaihe on hyvin konkreettinen. Oikeastaan niitä on ollut monta.
Mutta suurimmaksi nimeän tämän: Secco, kierrätysmateriaaleista uskomattoman kekseliäitä uusiotuotteita valmistava jyväskyläläisyritys. Vai mitä voisi sanoa turvavyöstä tehdystä kravatista, jonka nimi on Safety? Traktorin sisäkumista tehdystä olkalaukusta, jonka nimi on Rub-a-Dub? Tai tuotesarjasta nimeltä Qwerty, joka koostuu erilaisista tietokoneen näppäimistä rakennelluista asioista kuten hiuslenkeistä tai jääkaappimagneeteista?
Olen [...]

Tämä jäi pyörimään päähäni eilisestä lähtien. Siitä, kun mietin, mikä inhimillisessä kehityksessä on ollut hyvää. (Ja onhan totta, että moni muukin asia on ollut ehdottoman hyvä - totta kuitenkin on myös se, että moni asia on tullut jokseenkin täysin turhaksi, mutta se ei kuulu tähän.)
En muista, milloin ensimmäisiä kertoja jäin miettimään asiaa, mutta sen on [...]

Kävin tänään taas aarreaitassa, SPR:n kirpputorilla Keskussairaalantiellä. Oven vieressä vasemmalla oli iso kori täynnä talvitarvikkeita: pipoja, lapasia, kaulahuiveja, lätsiä, sukkia, lämmikkeitä. Keon keskellä päällä lojui pari villalangasta huovutettuja lapasia, jotka olivat täsmälleen samanlaiset kuin jotka Petra antoi minulle joskus vuosia sitten YK:n päivän lahjaksi: isot paksut kintaat, joiden väri vaihtuu sateenkaarena sinisestä oranssiin.
Hintalapussa luki kolme [...]

Olin muutama viikko sitten kotona käymässä. Oli keskiviikko, istuin kaupungin kirjastossa odottamassa, että äiti vapautuisi opettajien virkistyspäivästä Joensuu Areenalla. Äiti soitti joskus iltapäivällä, ja ennen kuin ehdittiin sopia minkäänlaisia treffejä, äiti alkoi puhua.
Täällä on jotain sellasta joka vois kiinnostaa sua. Täällä on sellainen nainen joka myy koruja, jotka on tehty kierrätysmateriaalista. Ne on Ugandasta, ugandalaisten [...]

Vanhenemisessa minua pelottaa yksi asia. Rypyt.
Ei kuitenkaan se, että itse iho alkaa rypistyä ja saada muotoja ja piirteitä. Huolestuttavia ovat nimenomaan vääränlaiset rypyt. Minua pelottaa se, että saisin tyytymättömyysryppyjä. Sellaisia terävän pettyneitä uurteita suun ja silmien ympärille, jotka saisivat minut näyttämään koko ajan tyytymättömältä. Pelkään katkeruusryppyjä, viharyppyjä, ankaruusryppyjä, kovuusryppyjä.
Sen sijaan en pelkää surusyppyjä enkä huoliryppyjä. [...]