Archive for the 'Runot' Category

äärien viivat.

Saturday, November 15th, 2008

Now how do you articulate things you cannot name
how do you recreate a world you don’t know
just speak the word
just speak the word
just speak the Word
*
Toisinaan tuntuu kuin kellot kävisivät väärään suuntaan.
Vilkaisen viisaria ja se rävähtää varomattomana taaksepäin
yrittää palata rytmiinsä kun
huomaa että tuijotan
toisinaan on kuin kuulisi kalenterin kääntävän lehtiään keittiössä
ja kun menen katsomaan en tiedä [...]

aamun sanarykelmä, jota en ehtinyt estää.

Thursday, February 8th, 2007

en minä tahdo rakastaa vain jonkun raajoja
sitä minkälaisista osista joku koostuu
minä tahdon rakastaa jonkun käsiä
sen vuoksi mitä ne tekevät
jonkun jalkoja sen vuoksi
minne ne uskaltavat astua
jonkun silmiä siksi että niillä todella nähdään
korvia koska ne ovat kuulleet eivätkä
ole kuuroutumassa
tunnetun lähitulevaisuuden aikana
en minä tahdo rakastaa vain jonkun silmiä
siksi että minä saisin katsoa niihin
en vain jonkun käsiä siksi että [...]

arjen ihmeistä.

Friday, January 19th, 2007

Annoin sinulle höyhenen
ja sinä sanoit sitä siiveksi
Annoin sinulle murusen
ja sinä sanoit sitä leiväksi
Annoin sinulle tilkkasen
ja sinä sanoit sitä mereksi
Niin paljon sinä
minulle annoit:
Meren, siivet, leivän
Mitähän olisin saanut
jos olisin uskaltanut
antaa vähän enemmän?
(Tabermann)
Istuin tänään Ruthin kanssa kahvila Runossa Tampereen tuomiokirkon kupeessa. Yläkerran hauskasti joustavissa nojatuoleissa, syvän punaisen katon alla, pienen keikkuvan pöydän ääressä. Parven laidalle oli koottu lauma [...]

marraskuun ahtaanpaikankammo.

Monday, November 27th, 2006

Alkutalvi on klaustrofobian aikaa.
Taivaan ikävän tajuaa kunnolla vasta, kun pilvet hellittävät. Ahtaanpaikankammo raukeaa hetkeksi, vähän kuin salvat helähtäisivät auki rintakehän ympäriltä. Palakin selkeää taivasta riittää, ja yhtäkkiä on niin kuulas olo, niin kuulas.
Sitä ei yleensä edes ymmärrä, miten paljon pilvet painavat. Henkisesti.
Aamusta iltaan on samaa hämärää - tosin ilta vaihtuu pimeäksi jo kello puoli neljä.
*
Olen [...]

vuoto.

Thursday, November 2nd, 2006

Omituista, miten montaa sorttia itkua on.
Viime lauantaina havahduin lumisateeseen imuroidessani lattialta kaikkialle levinneitä pieniä lasihelmiä, kuten varmaan puoli Suomea. Käärin itseni villaan ja kävelin punaisen sateenvarjon alla kuoroharjoituksiin, istuin puolitoista tuntia penkissä ajatus puoliksi läsnä, kahdeltatoista kävelin takaisin kotiin punaisen sateenvarjon alla. Sulloin loput, irrallaan ajelehtivat, kaikkialle levinneet tarpeelliset tavarat pikkurinkkaan ja yritin kävellä punaisen [...]


eXTReMe Tracker