ilta.

olen rajamaastossa
siellä missä tunnistan että
sinä olet taas lähellä
vaikka et
olet täällä

jospa tietäisit että minä tiedän kaikki sinun ilmeesi,
tunnistan kaikki äänesi painot,
ne jotka putoavat maailman läpi
repivät valheet rikki mennessään
ne seitinohuet, tukehduttavat

jospa tietäisit että minussa ovat kaikki sinun sanasi,
nidottuina ja talletettuina,
ne joiden värit minä tunnistan
ja joiden väreistä minä tunnistan sinut
sellaisena jota sinäkään et tiedä

jospa tietäisit että näinä öinä
minä vedän tyynyä syliini
nukun kolmen peiton alla koska
näissä huoneissa on liian suuri hiljaisuus ja tila
liian iso ja huutava ilma

ja että pimeässä säikyn äänettömyyttä
ja kaikkea sitä mitä siinä liikkuu,
vedän oven pian kiinni takanani,
yritän nukahtaa siltä pois

jospa tietäisit, että se on niin,
että sinusta on tullut
sinä olet aina ollut
se valo johon minun pimeäni on rauennut
se ääni johon minun tukehtuva hiljaisuuteni on loppunut
se totuus johon minä olen
hukkunut

uni johon olen nukkunut.

jospa tietäisit että näillä
unien ja päivien välisillä rajoilla
en ajattele
muuta

vedän peittoa syliini,
ja jossain rajalla
liikkuu
jokin
tuttu -

sinun
muotoisesi