huikea uni

Näen unia jotka jäävät koko päiväksi pyörimään mieleeni. Viime yönä harhailin perheenjäsenten kanssa pitkin jonkin keskieurooppalaisen pimeänöisen kaupungin katuja, aina joku oli jäänyt jälkeen, aina jotakuta odotettiin ja aina joku seisoi pimeän kadun varrella odottaen että joku tulee hakemaan, ja sitten hetkittäin oli päivä ja olin yksin, oli kiire jonnekin ja kiipeilin omituisten rakennelmien läpi [...]

Minusta tuntuu jo toista päivää syksynsyvältä. Kaksi sanaa: Bittersweet ja melancholic. Asfaltti on märkää jo monetta viikkoa, lehdet on viety puista, palelin vuorittomassa takissa eilen, Kuokkalan sillalla iltakuudelta kaupungin skyline oli peilityyneen veteen sydäntäsärkevä, ratapihan yli kulkeva pyöräilyluiska valaistu punaisella ja sinisellä.
Tuntuu siltä että voisin kulkea loputtomasti pimeiden puitten alta, kädet taskuissa pää kaulahuivissa piilossa, [...]

So it happens.
Istun yliopistolla. Tietokoneluokassa haisee tunkkaista paksummalta. Ikkunasta tulee vähän ilmaa, se virtaa posken ohi ja karkaa pirullisesti heti kauemmas. Kaikki hurisee, ihmiset naputtavat, tuijottavat, täällä on jotain särkyistä. Ja samalla mietin mitä oikein teen täällä, jos minulla ei kerran ole kuin aikaa tapettavana voisin mennä yhtä hyvin kirkkopuistoon, kun on liian lämmin syyspäivä [...]

Ei ole häpeä sen joka näyttää,
vaan sen, joka katsoo.
// Ben Malinen siteerasi afrikkalaista sananlaskua Tuomas Enbuskessa 14.8.2008
*
Latasin muutaman Enbusken koneelle tekemään lapasenneulomisesta rattoisampaa (olen kotiintunut). 14.8. Enbuske haastatteli tietokirjailija ja Darwin-seuran puheenjohtaja Osmo Tammisaloa ja häpeätutkija Ben Malista häpeästä. Kuuntelin isolla mielenkiinnolla.
Miten sen nyt tiivistäisi? Enbuske halusi tietää, onko häpeästä hyötyä ja pitäisikö siitä päästä [...]

Olin unohtanut, miten terapeuttista siivoaminen on. Kolme tuntia kulutin siihen, nyt menossa on syvällä tuntuva katharsis sekä toinen kuppi kahvia talviaiheisesta muumimukista.
Taivas oli mennyt pilveen sillä välin kun siivosin. Kiskoin silti jalkaan kirpparilta löydetyt polvihousut. Raitalippis päässä näytän ihan katupojalta. Sopii mielialaan. Sopii tukkaan, joka on vaihteeksi nelisenttinen ja sekaisin.
*
On kummallista, miten unet voivat palautua [...]

Ohessa ajatuksia kahdesta portista, joista toinen kuuluu keväälle, toinen paholaiselle.
*
Lumihiutaleet sulavat pieniksi vesipisaroiksi takkiin. Niin kaikilla niillä ihmisillä joita kävelee sisään yliopiston kirjaston ovista. Ulkona ilma on yhtä kieppuvaa valkoista, enkä tiedä, onko talvi vai kevät. Mistä sen tietää?
Luulin tienneeni, kun maaliskuun alun ensimmäisissä loskasäissä koin valtavaa yllättävää helpotusta: antaa sen kaiken sulaa. Yksi loskainen [...]

Kun tänä aamuna vedin verhot ikkunan edestä, repi aurinko pilviin reikiä. Nyt se kutittaa kosteaa nurmikkoa vaalealla vihreällä puiden välissä. Kaunista. Vaahterat ovat vanhoja ja vääräsäärisiä, koivuja on talon kupeessa kokonainen ohuiden valkoisten varsien viidakko.
Perjantai. Olemme taas puolessavälissä. Aika ei vain juokse, se ryntää.
Olen nauttinut. Eilen iltapalaverissa pohdin sitä kuinka täällä on jotenkin hyvä olo. [...]

Kävin aamulla lääkärissä.
Syyksi riitti se, että viimeinkin väsyin (heh) koko kevään jatkuneeseen ohuen harsomaiseen uneeni, joka pätkii vuoron perään joko alku- tai loppupäästä ja parhaina öinä molemmista. Sikäli kun itsekuri tai tiukka mentaalinen harjoittelu aamuöisin ei ole ratkaissut ongelmaa, ajattelin keskustella asiasta opiskelijan parhaan ystävän eli YTHS:n kanssa.
En olekaan ennen istunut kuuntelemassa, kun lääkäri kertoo [...]

Hillittömän hyvä tunne:
Nukuin viime yönä noin kymmenen tuntia.
!!!
Iltakuudelta olin ihan valmista tavaraa. Nuokuin kyljelläni lattiamatolla ja seilasin jossain tiedostamisen ja tiedottomuuden välimaastossa. Seitsemältä päätin, että aika on kypsä, ja linnottauduin peiton alle Coelhon Veronika decides to dien kanssa. Päätin, että nukun vaikka väkisin,
vaikka minun pitäisi tainnuttaa itseni väkivalloin, aioin nukkua pitkään ja hartaasti.
Joskus yhdeksän aikaan [...]

Jyväskylä. Ihan kuin en olisi välissä poissa ollutkaan.
Päivi kaarsi hetki sitten Seminaarinkadulle ja pudotti minut Sohwin eteen. Kannoin laukkuni toiseen kerrokseen, suljin oven: kotona. Täällä on hiljaista ja pysähtynyttä, Ruth on lähtenyt aamulla bussiin. Kuuntelen hiljaisuutta, odotan iltaa, sitä, että voin asettua nukkumaan.
Kävin Joensuussa tekemässä tentin ja valvomassa taas yhden yön. Tai en kokonaista; vain [...]