Comments for huikea uni

Comment on Kapea tila nykyhetken ja iankaikkisen välissä. by Päivi

Päivi — Sat, 11 Feb 2012 20:31:42 +0000

Kiehtovaa pohdintaa, sanoitat tekstissäsi myös omassa mielessäni pyörineitä ajatuksia. Kiitos!

Comment on Isä. by Taina

Taina — Tue, 17 Jan 2012 16:07:38 +0000

Olipa ihana kirjoitus! Selailin vanhoja kirjanmerkkejä joutessani ja piiiiiitkästä aikaa päädyin tähän blogiin. En ole tätä nyt pitkälle selaillut, enkä tule kerkiämäänkään, mikäli 2v saa päättää, mutta tämän luin kokonaan. Juuri ennen tätä luin artikkelin http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/mista-pienet-tytot-tehty tyttöjen itsetunnon rakentamisesta, ja tämä oli jotenkin täydellinen jatkumo sille teorialle käytännössä näytettynä

Suloisia ja tunteikkaita kuvia! Tunnistan sut etenkin tuosta vesiliukumäkikuvasta, kovin tutun näköinen Pitää muistaa joutohetkinä tulla taas huikeaan uneen, täällä on takuuvarmasti tunteikasta tekstiä, vähän vaihtelua noiden lastenvaateblogien pinnallisuudelle.

Mukavaa talvenjatkoa!
- Taina (från Jns)

Comment on Vapaudesta by Ulla K

Ulla K — Tue, 06 Sep 2011 16:32:28 +0000

“The real gospel is Repent, which means “let go of all that crap, that’s killin ya.”
I am telling ya, that is a good advise!

Comment on Memento mori. by Ulla K

Ulla K — Tue, 06 Sep 2011 16:09:57 +0000

Juuri näin Kaisa. Varsinkin tuo, että sanoisi pari sanaa edesmenneestä, on yllättävän vaikuttava ja lohduttava juttu. Sitä ei pitäisi arastella. Suomessa siihen ei vaan olla totuttu. Olin itse hautajaisissa, joissa ainoastaan muistelun kohde oli minulle tuttu. Kerroin pari tarinaa, mistä tunsin hänet ja millainen ihminen hän mielestäni oli ollut, mistä olin pitänyt hänessä. Lähimmät omaiset (vain aivan läheisimmät olivat mukana) kuuntelivat tarkasti ja katsoivat hämmästyneinä minua, ilahtuneesti, sillä kerroin aivan uusia puolia heille läheisestä henkilöstä. Ja minulle tuli hyvä ja lämmin olo sydämeen, kun kerroin.

Comment on nyt. by Teppo Väisänen

Teppo Väisänen — Sun, 12 Jun 2011 17:09:26 +0000

Rakas ystäväni, hyvää Helluntaita!

Tämä päivä täyttää meidät käsittämättömällä, mutta kuitenkin koettavalla innolla ja toivolla. Ja aivan kuten kirjoitat, ei tätä kaikkea voikaan ymmärtää… tai voiko tästä kaikesta ymmärtää edes _jotain_? Jos osaa olla tässä ja nyt, auki ja läsnä, niin silloin ymmärtää sen mitä pitää tehdä, juuri nyt, juuri näiden ihmisten kanssa jotka minulle on nyt annettu…

ja saa ymmärtää että se tieto riittää…

- loputkin asiat, syntymät ja kuolemat, kaikki siinä välillä ovat erään Toisen käsissä.

Se on lohdullista ja tuo turvan ja rauhan.

Näistä irrottautumattomuutta toivon sulle, rakas sisareni ja kanssakilvoittelijani Kristuksessa!

- T

p.s. kiitos, että kirjoitat, että jaat ja ihmettelet avoimesti. Se on tärkeää minulle ja varmaan monelle muulle.

Comment on satunnainen sanarykelmä kello kahdeksantoista nollayhdeksän. by Avoinna-Kaisa

Avoinna-Kaisa — Fri, 18 Mar 2011 16:38:17 +0000

Minä olen tänään ollut keväässä, levoton ja rikkimenevä, en ole osannut olla missään kunnolla. Ja sitten tulin tänne, missä en ole pitkään aikaan ollut, ja sinulla on täällä tämä. Sinä osaat sanoa näitä asioita oikein.

Comment on satunnainen sanarykelmä kello kahdeksantoista nollayhdeksän. by Riikkis

Riikkis — Wed, 23 Feb 2011 14:59:41 +0000

Siulle on blogissani tunnustus.

Comment on 36 asiaa, jotka haluaisin lasteni oppivan. by Minna

Minna — Mon, 06 Dec 2010 13:08:39 +0000

Ajattelin tuosta kohdasta 22., että joskus kannattaa myös pysähtyä miettimään, olenko itse sellainen ihminen, joka osoittaa arvostavansa toisia. Toisin sanoen, enhän anna läheisilleni aihetta ‘nostaa hattua ja jatkaa eteenpäin’? On todella helppo kertoa itselleen, että hmph, minähän en jää tähän tilanteeseen, en saa tarpeeksi arvostusta, ansaitsen parempaa! Mutta entäs se kääntöpuoli, kuinka paljon MINÄ annan arvostusta ja tilaa, kuinka paljon ihan konkreettisesti ja näkyvästi kunnioitan ihmisiä ja erilaisia persoonia? Ja tässäkin: ei riitä, että arvostaa sisäisesti, ellei se näy ulospäin.

Comment on 36 asiaa, jotka haluaisin lasteni oppivan. by Ulla K

Ulla K — Mon, 29 Nov 2010 17:21:47 +0000

Luen ensin, kommentoin sitten

Comment on pysäytyskuvia. by Kaisa

Kaisa — Wed, 17 Nov 2010 18:32:01 +0000

Eeva:

Niinhän se on.

Mutta tämän työn ainoa järki tulee jotenkin siitä, ettei sen tarvitse määrittää ihmisiä. Ei siten, että asioita painettaisiin villaisella. Vaan siten, että jos niitä voi katsoa rehellisesti, jos niitä voi raahata päivänvaloon, yrittää painaa päätä ja sanoa sitä vaikeinta sanaa (“anteeksi”), ei niiden tarvitse enää määrittää ihmisiä.

Jos ihminen olisi virheidensä summa, voitaisiin koko Raamattu haudata johonkin harmittomien satukirjojen joukkoon saman tien. Tai – jos se olisi kaiken loppu, että ihminen on virheidensä summa. Ellei jollakulla olisi valtaa muuttaa matematiikan sääntöjä niin, että jostain raskaasti miinusmerkkisestä tulee sittenkin ääretöntä.

Ja tottahan on se, etten minä tiedä näistä ihmisistä kuin pintaraapaisujen verran. Kai sitten vain luontaisesti lähden liikkeelle sieltä toisesta päästä, kirjoitan kauniita koukeroita. Sitä voisi sanoa sinisilmäisyydeksikin. Mutta ehkä olen sen verran itsepäisesti tahallani idealisti, että ajattelen, ettei hyvän siemen ihmisestä lopullisesti pilaannu. Jumalan kuvan voi sotkea, mutta ei tuhota.

Vaikea kysymys, tai ainakin monisärmäinen, tämä.