Rakkaudesta

April 23rd, 2007


en minä tahdo rakastaa vain jonkun raajoja

sitä minkälaisista osista joku koostuuminä tahdon rakastaa jonkun käsiä
sen vuoksi mitä ne tekevät
jonkun jalkoja sen vuoksi
minne ne uskaltavat astua
jonkun silmiä siksi että niillä todella nähdään
korvia koska ne ovat kuulleet eivätkä
ole kuuroutumassa
tunnetun lähitulevaisuuden aikana

en minä tahdo rakastaa vain jonkun silmiä
siksi että minä saisin katsoa niihin
en vain jonkun käsiä siksi että minä saisin ripustautua niihin
en jonkun jalkoja siksi että ne ovat erityisen hyvin muodostuneet
en jonkun profiilia koska se miellyttää silmää
en jonkun huulia koska

ellei niillä puhuta
painavia sanoja

en minä tahdo rakastaa jonkun sydäntä
siksi että saisin omistaa
siksi että saisin sulkea sen ja omistaa pois muusta maailmasta
vaatia itselleni
yksinoikeudella

sulkea toisen kädet pois maailmalta
sulkea toisen silmät pois maailmalta
sulkea toisen korvat pois maailmalta

jos sitä on omistaa
antakaa minun olla loputtomiin köyhä

tulla rikkaaksi siitä
mitä kaikkea voi jakaa

*


230407

Sikäli kun tämä kevät on ollut huimin syväsukellus siihen kullankeltaiseen materiaan jota myös rakkaudeksi kutsutaan, sen tuhannen eri olomuodon henkeäänhaukkovaa ihmettelemistä, tunnustelemista, pureskelemista, koskettelemista, aistimista, opettelemista,

on tämä jostain joskus alkukeväästä esiin purkaunut sanojen rykelmä jotain jonka tahdon muistaa.

On olo kuin olisi jotenkin… havahtunut rakastamaan. Tai haukkomaan henkeään rakkauden suuntaan. Hapuilemaan. Takertumaan kiinni. Vähän kuin olisi herännyt puutumisestaan, ja irvistelisi siitä hurmaavasta kivusta, kun veri syöksyy takaisin puutuneisiin jäseniin.

Nyt istun tässä ja koettelen jäseniäni, niiden kantavuutta, kestoa. Kyllä näillä vielä rakastetaan, yhtä ihmistä, yhtä maailmaa. Yhtä ainoaa Jumalaa.

Comments (0)

Leave a Reply