huikea uni

…eli kapea kaistale siihen miten elämää pitäisi katsoa
sekä koskaan taukoamaton yritys laajentaa sitä kaistaletta.

Kaksi elämänalun tehtävää:
Supista piiriäsi yhä ahtaammaksi ja
käy yhä uudelleen tarkastamassa,
ettet vain piileskele piirisi ulkopuolella.

(Franz Kafka)

Minä olen Kaisa Vanhala.

Näillä sivuilla vatvon elämää. Pyöritän ja pysäytän oravanpyörää, puhun sovinnaisesti epäsovinnaisia, provosoin ja provosoidun. Ihmettelen elämistä ja ihmistä. Kuvittelen ymmärtäväni ja ymmärrän että en kuitenkaan.

Olen välitilassa kahden- ja kolmenkymmenen välissä, startin ja ensimmäisen mehupisteen, opiskelun ja jossain odottavan aikuisen vastuun, itsenäisyyden ja riippuvuuden, määrätietoisuuden ja väärin päin olevan kartan sekä itseni ja ihmisten välissä.

Pidän välitilasta. Se on matkalla olemista, ja perillä kävisi aika kuitenkin pitkäksi.

Henkeni pitimiksi olen opiskelija. Vuonna 2003 aloitin teologian opinnot, 2005 journalistiikan. Odotan mielenkiinnolla, minne tuntemattomaan maastoon näiden kahden välille sijoitun - ei niin pappi, ei niin toimittaja. Papinplanttu tai tyhjäntoimittaja?

Enimmäkseen mietin tätä kaikkea Jyväskylässä, jossa asumme talossa, jonka seinät ovat violetit ja vihreät.

*

Kaikkein tärkein eli rakkaus on täällä.

Trumpetista löytyy selitys erikseen täältä.